Pehmeiden pakettien päivitys

Nyt on joulu ohi, ja aika päivittää vuoden viimeiset tekeleet. Kuten jo muutamana aikaisempanakin vuotena, pukinkontista löytyi joitakin pehmeitä paketteja.

Tämä tyyny on tehty Novitan Jambosta, en muista enää menekkiä (olisko n. 2,5-3 kerää?) tai silmukkamääriä, ilman ohjetta tehty kasin puikoilla. Pintakuviona on neljä palmikkoa, ja yksi sivu pysyy kiinni puisilla napeilla.

Purosta tehty pipo löytyi yhdestä paketista, tämän ohje löytyy Novitan talvi 2010 -lehdestä (malli 20.) Kiinnitin palmikkojen lomaan muutamia puunappeja koristeeksi ohjeessa mainittujen niittien sijaan.

Purosta tuli tehtyä muutakin, tämä lapsen pipon ohje löytyy Novitan kevät 2012 -lehdestä. Värit kiertyvät pipossa kauniisti, sillä se on neulottu palmikoiden vuoksi tasona. Lankaa jäi sen verran, että värkkäsin tässä välipäivinä vielä pipoon sopivan kaulurin, jonka ohje löytyy samaisesta lehdestä.

 

Lankakorissa on vielä muutama oma projekti kesken, Puro-villatakki ja Delight-huivi pitäisi saada valmiiksi että pääsee uusien projektien pariin. Tästä vuodesta on pakko mainita se, että olen kiitettävästi onnistunut olemaan hamstraamatta lankaa. Lankavarastoni on jopa pienentynyt viime vuodesta, eli olen neulonut enemmän kuin ostanut uutta lankaa. Ehkä annan nyt itselleni luvan ostaa alennusmyynneistä hiukan lankaa, mutta vain sellaista, mikä on muutenkin hankintalistalla. Saa nähdä miten siinä onnistun! ;)

Still alive and knitting!

Hahaa, kerrankin keksin vetävän otsikon! Olen selvästi lukenut Fingerboria tarpeeksi (eli aivan liikaa...)

No, asiaan. On tullut taas vähän pidettyä taukoa blogaamisesta, mutta puikot eivät suinkaan ole pysähtyneet,  vaikka lankakori ja muukin irtaimisto omistajineen on muuttanut tässä välissä Suomen vanhaan pääkaupunkiin. Neuletöistä myöhemmin lisää, esittelen tässä välissä yhden viime kesänä valmistuneen tekeleen.

Ompelin eräälle pienelle prinsessalle syntymäpäivälahjaksi tällaisen mekon. Ohje löytyi Suuren Käsityölehden prinsessaliitteestä. Mekon ompelu oli varsin mukavaa puuhaa, ja vaikka suunnittelin aluksi pitäväni mallin yksinkertaisena, innostuin kirjailemaan liehukkeisiin kukkasia ja taittelemaan helmaan satiininauhasta koristeellisen nauhan. Prinsessan vakioasuste eli kruunu syntyi pahvista, päälle on liimattu kangasta ja nappeja. Kruunu pysyy päässä satiininauhalla, joka sidotaan pään taakse.

Tällä hetkellä on tonttupajassa kiirettä, mutta yritän ehtiä päivittämään valmistuneet työt tässä lomien aikana. Siihen asti, näkemiin. (-> olen myös katsonut tarpeeksi uutisia...)

Knitgirl is back!

Tuli pidettyä pieni tahaton tauko bloggailusta, syynä lähinnä kesäloma ja sitä edeltäneet kiireet. Käsitöistä en kuitenkaan ole pitänyt taukoa, puikot heiluvat edelleen jatkuvasti:) Mitään valmista neulomusta ei taida olla tällä erää esiteltäväksi, viimeisin tekele on vielä pingotuksessa joten siitä tulossa piakkoin kuvia, ja seuraavakin työ on kyllä jo aloitettu.

Puikoilla on siis tuttuun tapaan Novitan Puroa, sävyt Metsä ja Luumupuu. Tästä tulee toivottavasti vielä jonain päivänä villatakki.

Eksyin tällä viikolla myös ruokaostoksilla ollessani lankahyllylle, vaikka olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen olla ostamatta uusia lankoja ennen kuin odottavat projektit ovat valmistuneet. Kuten olen jo aikaisemminkin maininnut, teen sopimusrikkomuksia itseäni kohtaan yhtenään, ja tälläkin kertaa perustelin hankinnat edullisella hinnalla.

Prismasta lähti mukaan alennushintaista Miamia, Tennesseetä ja Hankoa. Puolustukseksi mainittakoon myös, että nämä olivat hankintalistallani, joten eihän tämä nyt niin paha juttu ole, eihän?

Vaatteiden virittelyäkin on tullut tehtyä, tässä kuvat yhden kirpparilta ostetun paidan muodonmuutoksesta:

Pidin kovasti tuosta liukuväristä, mutta paidassa oli keskisauma omituisessa kohdassa, ja lisäksi toisessa hihassa oli väritahra olkapäällä (ehkä siksi tämä maksoi kirpparilla vain euron...) Leikkasin yläosan sauman kohdalta pois ja tein siihen nauhakujan, jonne pujoitin puolen sentin levyistä kuminauhaa. Ja näin meillä on tuubitoppi.

Huomenna on edessä paluu arkeen, koska loma loppuu tähän päivään. Onneksi kesää on kuitenkin vielä rutkasti jäljellä:)

Kantapää selätetty.

Heti alkuun tunnustus: En ole koskaan ennen neulonut villasukkia. Neulomista on tullut harrastettua jo muutama vuosi, mutta sukkia en ole koskaan edes yrittänyt tehdä. Syykin tähän löytyy: sekä itselläni että siipallani on villasukkia jo lähes joka värissä, sillä molempien isoäidit ovat taitavia sukantekijöitä. Olen kuitenkin miettinyt, että voiko sitä edes sanoa osaavansa neuloa, jos ei osaa tehdä sukkia? Ne kun tuntuvat olevan kaiken neulomisen alku ja juuri, ainakin jos laskee kuinka moni tekee sukkia.

 

Jotta tietäisin, onko kantapään vaikeus vain legendaa, oli minunkin siis yritettävä sukkien
tekoa. Lankavarastostani löytyi 7 veljestä raitalankaa, josta päätin neuloa miesten koon sukat. Malli on Novitan syksy 2010 -lehdestä löytyvä pitkävartinen sukka, jonka varressa on palmikkoneuletta.

Kantapää meni ensimmäisellä yrityksellä ihan pieleen. Olen varmaan ennenkin maininnut, että minulla on jonkinlainen neuleohjeisiin liittyvä lukihäiriö, koska onnistun aina lukemaan ohjeita jotenkin väärin tai huolimattomasti, ja sen vuoksi neuletöissä tulee aina "monta riviä purkuun" -hetkiä. Tässä työssä kantapää meni ekalla yrityksellä pieleen, koska en huomannut, että työ pitää kääntää heti kavennusten jälkeen. No, kyllä vähän nauratti kun tajusin virheen:) Jos tätä pientä kämmiä ei lasketa, niin ei se kantapää nyt oikeasti niin kamalan vaikea ole.

Sukkien lisäksi sain valmiiksi myös toisen huivin Dropsin Delight-langasta. Tässäkin huivissa on mielestäni kauniit värit. Minulla on tapana piinata läheisiäni silloin tällöin pehmeillä paketeilla, ja tälläkin kertaa sukat ja huivi päätyivät syntymäpäiväpaketteihin. 

Kevään tultua on muuten mukava ottaa taas kuvia ulkona, kun valaistus on hyvä. Talvella on hiukan nihkeetä kuvata neulomuksia, kun kuvat täytyy ottaa sisällä huonossa valossa ja epämääräistä taustaa vasten, tai sitten ulkona pakkasessa palellen...

Villapeitto

Huh, kylläpä on hyvä tunne saada joku isompi projekti valmiiksi. Tätä pikkupeittoa olen neulonut suunnilleen joulusta asti, ja eilen se sitten vihdoin valmistui. Olen samanaikaisesti neulonut montaa muutakin työtä välttääkseni totaalisen kyllästymisen, sen takia työ valmistui niin hitaasti.

Kuvio on vinoraitaa eli nurjaa ja oikeaa mallikuvion mukaan. Peiton koko on n. 70 * 75 cm, ja neuloin sen luonnonvalkoisesta villalangasta, jota minulla oli pari vyyhtiä varastossa. Muuta ohjetta mallikuvion ohjeen lisäksi minulla ei ollut, ja suunnitelmana oli vain neuloa niin kauan kunnes lanka loppuu. Aika huono suunnitelma, mutta tällä kertaa se onneksi toimi:) Ajattelin ensin, että eihän tämä tekele näytä peitolta vaikka sitä miten päin katsoisi, mutta kuten yleensäkin, sumutus ja pingotus tekevät ihmeitä. Virkkasin vielä lopuksi reunaan samanvärisellä Nalle aloeveralla kerroksen puolipylväitä antamaan ryhtiä.

Arttukin pitää peitosta, vaikka mieluiten hän tietysti köllisi sen päällä eikä vieressä:)

Puikot purkitettu.

Olen miettinyt jo jonkin aikaa puikkojen ja koukkujen säilytystä, tai pikemminkin sitä, miksi ne ovat ihan hujan hajan. Säilytysratkaisua varten ostin Ikeasta valkoisen orkideapurkin, jonka päätin koristella Barcelonassa keräämillämme simpukoilla. Olen säilyttänyt niitä jotain epämääräistä tarkoitusta varten (nähtävästi tätä...) 

Barcelonan reissumme ei mennyt ihan putkeen, koska meinasimme jäädä sinne kokonaan lennonjohtajien lakon takia, mutta toisaalta hyvä niin, sen vuoksi ehdimme käymään rannalla ja tutustumaan kaupunkiin muutenkin vähän paremmin lakon loppumista odotellessa. 

 Ranta oli kaunis, ja vaikka lämpötila oli vain +10 astetta, se tuntui huomattavasti erinomaisemmalta kuin kotipuolessa odottava 25 asteen pakkanen.

Keräsimme simpukoita takin taskut täyteen, ja levitin ne tietysti vielä samana iltana hotellin pöydälle. Oh, how pretty they are!

Ja tässä ne sitten ovat purkissa kiinni usean tunnin liimaussession päätteeksi. Aika sopivan määrän keräsimme, sillä sain melkein koko purkin peitettyä simpukoilla. Vain alaosaan jäi hiukan tyhjää, mutta ei se haittaa.

Väriä elämään (tai siis vaatteisiin.)

Ostin edellisvuonna käsityömessuilta Garnstudion Drops Delightia parissa eri värissä. En ole kuitenkaan saanut aikaiseksi tehdä niistä mitään, olen vain hypistellyt keriä silloin tällöin ja miettinyt, mitä ihmettä niistä neuloisin. Päädyin tekemään toisesta väristä huivin, ja tällainen siitä sitten tuli...

Tämän huivin ohje löytyy Garnstudion sivuilta nimellä dominoneulehuivi. Tein huivista hiukan pienemmän kuin mitä ohjeessa luki, sillä alaosan viimeiset raidat olivat omaan makuuni vähän turhan kapeita. Kuten kuvasta  näkee, huivi tehdään kolmessa eri osassa ainaoikeaa neuloen. Menekki oli aika tarkkaan tasan kaksi kerää, lankaa jäi noin 30 senttiä eli vähän täpärälle meni! Alkuperäisen ohjeen mukaan tehtynä huiviin menee kolme kerää.

Olen aloittanut myös yhden toisen projektin, johon olen saanut onnekseni apua materiaalin keruussa. Tästä pitäisi siis syntyä vielä jonain päivänä joku laukuntapainen. Tölkkiklipsien esikäsittely vie yllättävän paljon aikaa, sillä klipsit täytyy lajitella, pestä ja siistiä miehisillä työvälineillä (en tiedä noiden nimiä:D) ennen yhteenpunomista. Itse punominen on kyllä hauskaa ja melko koukuttavaa hommaa! Klipsejä puuttuu vielä paljon, mutta seuraava erä odottaa kuulemma noutamista...:)

Tunikan uusi elämä

Viime viikolla satuin eksymään ensimmäistä kertaa paikalliseen SPR:n Kontti-kierrätysmyymälään, jossa oli sattumoisin kassipäivät, eli jonkinmoinen varaston tyhjennysmyyntitapahtuma. Ideana oli, että muovikassillinen vaatteita maksaa viisi euroa, ja kassiin saa tunkea niin paljon vaatteita kuin pystyy sillä rajoituksella, että kassi pysyy ehjänä ja sitä pystyy kantamaan yhdellä kädellä.

Muovikassi käteen siis ja hullunkiilto silmissä käymään vaaterekkejä läpi. Löysin parit housut ja paidan, jotka olivat hyväkuntoisia ja oikeankokoisia sekä -tyylisiä. Kassi oli kuitenkin vasta osin täynnä, joten virittäjä minussa heräsi henkiin, ja pian kassi täyttyikin sekalaisesta viritysmateriaalista.

Ensimmäiseksi työn alle pääsi tämä hopeinen tunika, joka oli minulle yhtä kokoa liian suuri ja malliltaan, no, vähemmän imarteleva. Tunika päätyi kassiin lähinnä kankaan takia, mutta kappaleiksi leikkaamisen sijaan päätin kuitenkin virittää siitä paremmin istuvan juhlatopin.

Leikkasin hihat irti ja ompelin reunat siisteiksi. Hartialinjaa piti vähän rypytellä ja laskostella, jotta siitä tuli istuvampi. Koska kaula-aukko oli todella suuri, pienensin sitä edestä ja takaa aika paljon.

Viritysvarastostani löytyi koristekiviä, jotka olin aikoinaan ottanut talteen muodottomaksi venahtaneesta trikootopista. Kivet ovat tosi nättejä, ja mikä tärkeintä, niissä on neulomisreiät valmiina.

Ja tältä se sitten näyttää! Alla tarkempi kuva yläosasta virittelyn jälkeen. Alaosaan en tehnyt muutoksia.

Selkäosa muutti muotoaan pussimaisemmaksi, eikä tunika enää roiku takaa.

Tämän topin hinnaksi tuli jotain euron murto-osia, koska sain kassiin mahtumaan ainakin kymmenen vaatekappaletta. Katsotaan mitä keksin niistä muista... :)

Pallolapaset

Yli-isojen neuleprojektien uuvuttamana päätin tehdä välillä jonkun pienen työn, jotta saisin nähdä pitkästä aikaa jonkun työn valmistuvan. Niinpä neuloin vapaapäivänäni lapaset ylijääneestä Kelosta, lapasten ohje on muistaakseni Novitan talvi 2011 -lehdessä. Lapaset valmistuivat melko nopeasti, aikaa meni yksi elokuva per lapanen (elokuva on minusta aika hyvä mittayksikkö neuletöiden kestolle.) Ohjeessa lapasten koristeeksi on virkattu pingviini, mutta päätin itse virkata niihin palloja.

Ajatus palloihin tuli Desigualin (http://world.desigual.com/) vaatteista, joihin törmäsin Barcelonan reissulla. Ne ovat hauskan erilaisia ja kuoseissa on mm. noita värikkäitä palloja. Nykyään Desigualia saa myös Suomesta Aleksi 13:sta, mutta ovat vaan sen verran hintavia vaatteita, ettei niitä ihan joka palkasta ostella. Onneksi ideoiden lainailu omaan käyttöön on ihan ilmaista:)

Neulerintamalta ei mitään uutta.

Olen taas pitänyt kovasti taukoa kirjoittamisesta. Syynä tähän on Täydellinen Tuottamattomuuden Tila, jonka olen saavuttanut haalimalla liian monta evvk-työtä. Evvk tarkoittaa sen tutumman merkityksen lisäksi minun neuletöideni kohdalla myös sanoja Eivät Valmistu Varmaankaan Koskaan. Aikani kuluksi listasin ohjeita Täydellistä Tuottamattomuuden Tilaa tavoitteleville (olkaa hyvät vain, eipä kestä kiittää...):

1. Haali mahdollisimman monta neuletyötä tehtäväksi samanaikaisesti.

2. Pidä huolta siitä, että työt ovat riittävän isoja ja vaativia.

3. Parhaita töitä ovat ne, joiden kuvioita joudut lunttaamaan koko ajan ohjeista. Näin varmistat sen, ettei työ vaan valmistu joutuisasti ja ikään kuin huomaamatta televisiota katsellessasi.

4. Tee kutakin työtä vuorotellen, ja pidä huoli siitä, että pidät kustakin työstä aina kunnon tauon, jotta varmasti unohdat tauon aikana neuletyötä koskevat kuviot, osien korkeudet, itse kehittelemäsi niksit ja muut seikat, joiden muistaminen saattaisi jouduttaa työn valmistumista, koska et joutuisi palauttamaan niitä mieleesi joka kerta uudelleen. (Olipas pitkä lause. Melkein jo unohdin kesken lausetta, mitä olin sanomassa. Muistini on tunnetusti kovin lyhyt, mikä edesauttaa tietysti töiden hidasta valmistumista.)

Näiden ohjeiden avulla pääset ihmettelemään, miten on mahdollista neuloa joka ilta niin, ettei mikään tule valmiiksi. Pakettiin sisältyy täysi tyytymättömyystakuu!

:P

Pipoja, pipoja...

Olen värkännyt viime aikoina pipoja pakkaskelejä odotellessa. Pipolankoja on vielä jäljellä, eli urakka jatkuu. Tässä kuitenkin tähänastiset tekeleet:

Nämä pipot on tehty Anttilan Minni-langalla. Tarkoitus oli tehdä vain yksi lapsen pipo, mutta ensimmäisestä versiosta tuli liian suuri. Niinpä se jää omaan käyttööni kevätpipoksi. Toisella yrittämällä onnistuin tekemään oikean kokoisen pipon, johon lisäsin lopuksi myös tupsun. Malli on Novitan kevät 2010-lehdestä nro 86. Pintakuvio on helppoa, mutta aika hienon näköistä pitsiä. Minni-lanka on muuten todella riittoisaa, näihin kahteen meni vajaa kerä.

Innostuin pipojen pitsikuviosta niin, että värkkäsin vielä vauvan lapaset Novitan Nalle aloe vera -langasta. Ohje löytyy samasta paikasta kuin piponkin.

Novitan Crystal-lanka jäi vuosi sitten ostamatta, kun en ollut tarpeeksi nopea. Aikomuksena oli ostaa sitä mustana, mutta myöhästyin armottomasti. No, tämä pinkki väri on tietysti pirteämpi:) Kaulurin ja pipon ohje löytyy Novitan talvi 2011 -lehdestä. Tein kaulurin ensin ohjeen silmukkamäärällä, mutta siitä tuli aivan liian löysä. Ja sitä paitsi Crystal venyy jonkin verran käytössä, joten kannattaa vähentää ainakin 10 silmukkaa, jos haluaa että kauluri lämmittää kaulaa. Pipo sen sijaan on ihan hyvän kokoinen ohjeen mukaisella silmukkamäärällä.

Lankaa jäi yli jonkin verran, joten tein vielä tällaisen pipon virkkaamalla ja neulomalla. Sivuun virkkasin jättikokoisen kukkasen, joka viimeistelee pipon aika hienosti.

Viimeinen pipo on Novitan Noki-langasta, ohje löytyy myöskin Novitan talvi 2011 -lehdestä. Siinäpä ne tällä kertaa, nyt keskeneräisten töiden kimppuun... Ai niin, tänä vuonna onnistuin välttämään lanka-alen houkutukset lukuunottamatta violettia Jamboa, jota tarttui mukaan viisi kerää. Huima parannus viime tammikuusta!