Pipo kahdella tupsulla

Talvi tekee pikkuhiljaa tuloaan, ja niinpä lämpimät asusteet ovat taas ajankohtaisia ikään ja sukupuoleen katsomatta. Pikkuihmisillä on näissäkin omat muotinsa, ja tällä hetkellä erityisen suosittuja vaikuttavat olevan Gugguun tuplatupsupipot. Päätin askarrella vähän vastaavanlaisen kummitytölleni, sillä ovathan nämä pipot kieltämättä aika hellyyttävän näköisiä:)

Langaksi valikoitui Dropsin Lima, joka on 65% villaa ja 35% alpakkaa. Päädyin tähän toivotunlaisen värin ja materiaalin perusteella, ja aika hyvältä valinnalta tämä vaikuttaakin. Langat ostin Käsityökeskus Tuumasta, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus täällä Turussa. Tuumasta löytyykin aika hyvä valikoima Dropsia, ja tilauksiin pystyy kuulemma vaikuttamaan, jos jotain tiettyä väriä on haussa. Mukavaa, että Dropsia voi ostaa ihan kotikaupungin kivijalkaliikkeestäkin! Aiemmin olen tilannut Dropsit netistä, mutta siinä jää se ah niin tärkeä lankojen hypistelyvaihe pois...

Koska en ole mikään virkkausmestari, en todellakaan voinut lähteä taikomaan tätä päähinettä omasta päästäni. Jonkin tovin etsiskelin sopivaa ohjetta, ja päädyinkin tähän ohjeeseen. Muuten pipon voi virkata ihan ohjeen mukaan, mutta ohjeessa olevat sarvet ja muut härpäkkeet jätetään tietysti pois. Tähän kokoon (12/18 kk) meni lankaa aika tarkkaan 2 kerää eli 100g. Tupsuihin menee yllättävän paljon lankaa, sekin tuli opittua... onneksi ostin lankaa neljä kerää, eli voin askarrella tähän vielä vaikka kaulurin kaveriksi.

Lisäsin lopuksi pipoon fleecevuorin, jotta se pitäisi myös tuulta ja olisi muutenkin lämpimämpi. Pipon vuoritus oli minulle operaationa ihan uusi, mutta onneksi tähänkin löytyi netistä neuvoja. Hyvä ohje löytyy esimerkiksi Tekee ja purkaa -blogista. Tuolla on ihan tulostettava kaavakin, tosin minä peruslaiskana leikkasin vuorin kankaasta free-handina eli vähän sinne päin. Ihan hyvä tuli silti:)

Keväällä katutaiteillaan taas!

Jaaha kuulkaas, Knit 'n' Tag Turku järjestetään taas ensi keväänä! Virallinen töiden julkistuspäivä on 20.5.2017, ja teokset ovat jälleen esillä muutaman viikon turkulaisten ilona. Tapahtuman Facebook-sivu löytyy täältä.

Varasin jo oman puuni, eli mukana ollaan jälleen:)

Huovutetut lapaset Huopasesta

Pienetkin projektit voivat joskus venyä pitkiksi, jos mielenkiinto työhön jostain syystä lopahtaa, tai työlistan kärkeen kiilaa kiireellisempiä töitä. Näin taisi käydä myös näiden lapasten kohdalla, sillä aloitin ne muistaakseni jo tammikuussa, ja vasta nyt ollaan maalissa. 

Neuloin lapaset muista projekteista ylijääneestä Novitan Huopasesta. Jouduin raidoituksen yhtenäisen ilmeen saavuttamiseksi osittain purkamaan molempien lapasten kärjen, kun yksi väreistä loppui kesken. Purkaminen ja peukaloiden neulominen olivat jotenkin niin epäkiinnostavia jo ihan ajatuksenkin tasolla, että eipä ihme jos vähän kesti... no, ensi talvena ei näpit palele:)

Huovutetut lapaset ovat jättiläiskokoiset ennen huovutusta, nämäkin ylsivät kyynärpäihin asti ennen pesukoneeseen joutumista.

Tässä kuvassa kirjoittaja paljastuu puunhalaajaksi.

Lapaset ikuistettiin muistikortille Kurjenrahkan kansallispuistossa, jossa vietin lauantaipäivän kauniissa ja kuulaassa syyssäässä kera ystävien. Ihanteellinen paikka kuvata luontoa ja miksei myös neuleita. Ihan nurkan takana odottaa talvi ja pimeys, joka vaikeuttaa neuletöiden kuvaamista aika tavalla. Nautitaan siis luonnonvalosta kun sitä vielä on!

Erilainen kevät.

Edellisestä merkinnästä on jo aikaa, mutta syykin on ollut hyvä. Neulomiseen tuli lopulta monen kuukauden tauko hajotettuani vasemman käden peukalon hiihtoladulla, mutta nyt olen palannut taas puikkoihin. Peukalo ei ole vieläkään entisellään, mutta tyvinivel toimii jo ihan hyvin ja ylempikin auttavasti, vaikka sen kanssa joudun tekemään vielä paljon töitä. Tärkeintä on, ettei peukalon vamma enää tässä vaiheessa haittaa kauheasti jokapäiväistä elämää, vaikka ajoittain peukkua vielä hiukan särkeekin.

Tämä kevät oli vähän erilainen kuin muut, sillä jouduin leikkauksen jälkeen kuuden viikon sairauslomalle. Hyvä puoli tässä oli se, että sain kerrankin seurata rauhassa kevään edistymistä päivä päivältä ja tehdä pitkiä kävelylenkkejä luonnossa.

Kun neulominen alkoi taas sujua, päätin ensi töikseni viimeistellä alkuvuonna aloittamani vauvan kietaisuneuleen. Lankana on käytetty Novitan Nalle-lankaa, sävy luonnonvalkoinen. Ohje löytyy Novitan arkistosta, tämä on kesän 2006 malli ja ohjeen nimi on Vauvan kietaisujakku.

Napiksi valikoitui Karnaluksista ostamani ruskea poro-nappi, joka on mielestäni kivan näköinen muuten ihan valkoisessa neuleessa. Olen työhön muuten tyytyväinen, mutta tuon niskan reunuksen olisi voinut tehdä kyllä toisin kuin ohjeessa, jonka mukaan kappaleiden päät piti liittää toisiinsa ompelemalla. En lähtenyt kuitenkaan enää purkamaan saumaa, mutta ensi kerralla tutkin kyllä muita vaihtoehtoja, sen verran tuo harmitti.

Seuraavaksi puikoille pääsee todennäköisesti bambulangasta neulottava pitsitoppi tai ehkä joku syksyisempi neule. Vasen peukku rasittuu vielä herkästi monen tunnin neulomissessioista, mutta hiljaa hyvää tulee ja peukun ehdoilla mennään. Pääasia on, että tämä tyttö saa taas neuloa!

Neulojan painajainen

Niinhän siinä sitten kävi, että menin ja hajoitin peukaloni, ja sen vuoksi on neulomisessani ollut jo kuukauden kestänyt tauko. Kaaduin hiihtoladulla selälleni, ja refleksinomaisesti otin ilmalennon päätteeksi maankamaran vasemmalla kädellä vastaan. Sen seurauksena vasemman käden peukalo murtui parista kohtaa, ja lisäksi peukun nivelside repesi totaalisesti. Vaivalla on osuva nimikin: Hiihtäjän peukalo. Lääkärissä on tullut juostua viime aikoina aika tiheään, ja viime perjantaina peukalo sitten viimein leikattiin. Nyt se on lastoitettuna paketissa eikä liiku juuri mihinkään, vaikka yritän sitä jumpata ohjeiden mukaisesti.

Katsotaan, tuleeko tästä peukusta enää mitään, vai pistänkö puikot kiertoon. Vielä en ole luovuttanut. Myönnetään, että on tämä aika painajaismaista ihmiselle, joka on tottunut neulomaan lähes päivittäin. 

Alkuvuosi on mennyt muilta osin hyvin. Peukkuäksidenttiin saakka olen neulonut kovasti, mutta mitään ei ole vielä valmistunut. Syynä tähän on varmaan taas paluu vanhoihin huonoihin tapoihini aloittaa uusia töitä ennen kuin edelliset ovat valmistuneet. Yksi miniprojekti kuitenkin tuli alkuvuonna valmiiksi, nimittäin Purosta neulotut huovutetut lapaset.

Huovutettavissa neuleissa on se hassu/masentava (miten sen nyt ottaa) puoli, että ne kutistuvat ihan julmetusti. Kutistumisprosenttia on myöskin vaikea ennakoida etukäteen, sillä vaikka neuleohjeissa on yleensä ennakoitu kutistuminen aika hyvin, voi lopputulos olla kuitenkin ratkaisevasti erilainen riippuen pesukoneesta/käsialasta/lankasatsista/viikonpäivästä/tähtien asennosta/who knows. Näiden lapasten kohdalla kävi niin, että ne kutistuivat enemmän kuin mitä olisi ollut tarpeen. Kivat niistä silti tuli, ja eiköhän niillekin joku loppukäyttäjä löydy.

Tässä lapaset neulottuina ennen huovutusta:

Vasemmalla normaalikokoinen lapanen kokoeron havainnollistamiseksi. 

Tännehän mahtuisi molemmat kädet yhtä aikaa:)

Huovutuksen jälkeen pesukoneesta löytyi kaksi ihmeellistä möykkyä, jotka jouduin venyttämään kaikin voimin oikeaan muotoonsa.

Ja tässä lopputulos!

Helmikuussa kävin Tallinnassa Karnaluksissa, tuossa kaikenmoisten käsityöläisten mekassa. Sieltä tarttui mukaan taas yhtä sun toista. Löysin kaiken, mitä ostoslistallani oli, lisäksi ostin Schoeller+Stahlin Daphne-lankaa heräteostoksena. Väriraportti oli niin hieno, etten voinut olla ostamatta sitä! Kykenin onneksi harjoittamaan tällä kertaa itsehillintää, sen vuoksi saalis on varsin hillityn kokoinen. Lupasin nimittäin itselleni, että pääsen tänne taas kohta uudelleen.

Kevät on jo täydessä vauhdissa ja valon määrä lisääntyy päivä päivältä, mikä piristää kyllä sairauslomalaisen mieltä:)

Tontun tekeleet ja laatupohdintaa

Joulun alla oli taas tonttupajassa tohinaa, kun piti saada valmiiksi muutama työ ennen deadlinea eli jouluaattoa. Novitan Heijastus-langasta valmistui loistava pipo (siis ihan kirjaimellisesti), jonka pukki toimitti pienelle esikoululaiselle.

Pipo valmistui huonoksi havaitulla "kokeile, pura, kokeile uudelleen, pura uudelleen, menetä hermosi ja heitä kutimet seinään, toista kunnes jossain vaiheessa onnistut" -metodilla, johon turvaudun aina silloin, kun sopivaa neuleohjetta ei ole saatavilla. Mainittakoon vielä, että en erityisemmin pidä tästä metodista. Samasta syystä käytän ruoanlaitossakin melkein aina reseptejä, sillä pidän siitä, että joku muu on hoitanut kokeilut ja mokailut puolestani.

Toinen pehmeä paketti sisälsi eläinhaalarin, jonka ohje on Suuresta Käsityölehdestä. Tämän tekemisessä olisi ollut saumuri tarpeen, sillä ompelukoneella ei saa mielestäni läheskään yhtä siistiä jälkeä aikaan kuin saumurilla, ja lisäksi oma ompelukoneeni ei sovellu oikein millään trikoon ompeluun. Puolakotelon sain purkaa ihan atomeiksi tämän työn aikana valehtelematta ainakin kymmenen kertaa, joten toistaiseksi jätän trikookankaat rauhaan. Saumurin olen kyllä suunnitellut ostavani jossain vaiheessa.

Haalarissa on tarrakiinnitteinen häntä ja edessä pitkä vetoketju. Poikkesin ohjeesta sen verran, että tein hupusta tuplapaksun, koska korvat eivät meinanneet pysyä ohuessa hupussa millään pystyssä.

Heijastinlankapipoa neuloessani mieleeni tuli taas Hyvän mielen vaatekaappi -kirja. Olen tuon kirjan luettuani kiinnittänyt enemmän huomiota vaatteiden laatuun ja käyttöikään, ja oppinut välttämään tietyistä materiaaleista (esim. akryylistä) valmistettuja vaatteita.

Heijastus-lankakin on pitkälti akryyliä, joka on aika heikkolaatuinen materiaali. Myös lankavarastoa purkaessani olen monesti törmännyt tilanteeseen, jossa olen todennut, että aikoinaan hankkimani ah niin ihana lanka onkin laadultaan oikeastaan aika surkeaa tavaraa, enkä enää tiedä, haluanko käyttää aikaani sellaisen langan parissa, josta neulottu työ kestää yhtä kauan kuin halpavaateliikkeiden muutaman euron neuleet.

Tästä syystä muutama työ on jäänyt minulta kesken. Esimerkiksi syksyllä aloittamani Puro-boleron alun purin, koska päätin käyttää Purot sittenkin johonkin huovutettavaan työhön, sillä huovutettavana tuo lanka on varmasti kestävämpää. Jatkossa aion olla tarkempi laadun suhteen myös lankojen kohdalla ja ostaa vain hyvälaatuisia (vaikkakin hintavimpia) lankoja.

Heikompilaatuisten (jo varastosta löytyvien) lankojen jatkokäyttö onkin sitten iso kysymysmerkki. Mitäköhän niistä kannattaisi tehdä vai kannattaako niitä ylipäätään käyttää mihinkään?