keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Neulojan painajainen

Niinhän siinä sitten kävi, että menin ja hajoitin peukaloni, ja sen vuoksi on neulomisessani ollut jo kuukauden kestänyt tauko. Kaaduin hiihtoladulla selälleni, ja refleksinomaisesti otin ilmalennon päätteeksi maankamaran vasemmalla kädellä vastaan. Sen seurauksena vasemman käden peukalo murtui parista kohtaa, ja lisäksi peukun nivelside repesi totaalisesti. Vaivalla on osuva nimikin: Hiihtäjän peukalo. Lääkärissä on tullut juostua viime aikoina aika tiheään, ja viime perjantaina peukalo sitten viimein leikattiin. Nyt se on lastoitettuna paketissa eikä liiku juuri mihinkään, vaikka yritän sitä jumpata ohjeiden mukaisesti.


Katsotaan, tuleeko tästä peukusta enää mitään, vai pistänkö puikot kiertoon. Vielä en ole luovuttanut. Myönnetään, että on tämä aika painajaismaista ihmiselle, joka on tottunut neulomaan lähes päivittäin. 

Alkuvuosi on mennyt muilta osin hyvin. Peukkuäksidenttiin saakka olen neulonut kovasti, mutta mitään ei ole vielä valmistunut. Syynä tähän on varmaan taas paluu vanhoihin huonoihin tapoihini aloittaa uusia töitä ennen kuin edelliset ovat valmistuneet. Yksi miniprojekti kuitenkin tuli alkuvuonna valmiiksi, nimittäin Purosta neulotut huovutetut lapaset.

Huovutettavissa neuleissa on se hassu/masentava (miten sen nyt ottaa) puoli, että ne kutistuvat ihan julmetusti. Kutistumisprosenttia on myöskin vaikea ennakoida etukäteen, sillä vaikka neuleohjeissa on yleensä ennakoitu kutistuminen aika hyvin, voi lopputulos olla kuitenkin ratkaisevasti erilainen riippuen pesukoneesta/käsialasta/lankasatsista/viikonpäivästä/tähtien asennosta/who knows. Näiden lapasten kohdalla kävi niin, että ne kutistuivat enemmän kuin mitä olisi ollut tarpeen. Kivat niistä silti tuli, ja eiköhän niillekin joku loppukäyttäjä löydy.

Tässä lapaset neulottuina ennen huovutusta:


Vasemmalla normaalikokoinen lapanen kokoeron havainnollistamiseksi. 


Tännehän mahtuisi molemmat kädet yhtä aikaa:)


Huovutuksen jälkeen pesukoneesta löytyi kaksi ihmeellistä möykkyä, jotka jouduin venyttämään kaikin voimin oikeaan muotoonsa.


Ja tässä lopputulos!


Helmikuussa kävin Tallinnassa Karnaluksissa, tuossa kaikenmoisten käsityöläisten mekassa. Sieltä tarttui mukaan taas yhtä sun toista. Löysin kaiken, mitä ostoslistallani oli, lisäksi ostin Schoeller+Stahlin Daphne-lankaa heräteostoksena. Väriraportti oli niin hieno, etten voinut olla ostamatta sitä! Kykenin onneksi harjoittamaan tällä kertaa itsehillintää, sen vuoksi saalis on varsin hillityn kokoinen. Lupasin nimittäin itselleni, että pääsen tänne taas kohta uudelleen.


Kevät on jo täydessä vauhdissa ja valon määrä lisääntyy päivä päivältä, mikä piristää kyllä sairauslomalaisen mieltä:)