Kantapää selätetty.

Heti alkuun tunnustus: En ole koskaan ennen neulonut villasukkia. Neulomista on tullut harrastettua jo muutama vuosi, mutta sukkia en ole koskaan edes yrittänyt tehdä. Syykin tähän löytyy: sekä itselläni että siipallani on villasukkia jo lähes joka värissä, sillä molempien isoäidit ovat taitavia sukantekijöitä. Olen kuitenkin miettinyt, että voiko sitä edes sanoa osaavansa neuloa, jos ei osaa tehdä sukkia? Ne kun tuntuvat olevan kaiken neulomisen alku ja juuri, ainakin jos laskee kuinka moni tekee sukkia.

 

Jotta tietäisin, onko kantapään vaikeus vain legendaa, oli minunkin siis yritettävä sukkien
tekoa. Lankavarastostani löytyi 7 veljestä raitalankaa, josta päätin neuloa miesten koon sukat. Malli on Novitan syksy 2010 -lehdestä löytyvä pitkävartinen sukka, jonka varressa on palmikkoneuletta.

Kantapää meni ensimmäisellä yrityksellä ihan pieleen. Olen varmaan ennenkin maininnut, että minulla on jonkinlainen neuleohjeisiin liittyvä lukihäiriö, koska onnistun aina lukemaan ohjeita jotenkin väärin tai huolimattomasti, ja sen vuoksi neuletöissä tulee aina "monta riviä purkuun" -hetkiä. Tässä työssä kantapää meni ekalla yrityksellä pieleen, koska en huomannut, että työ pitää kääntää heti kavennusten jälkeen. No, kyllä vähän nauratti kun tajusin virheen:) Jos tätä pientä kämmiä ei lasketa, niin ei se kantapää nyt oikeasti niin kamalan vaikea ole.

Sukkien lisäksi sain valmiiksi myös toisen huivin Dropsin Delight-langasta. Tässäkin huivissa on mielestäni kauniit värit. Minulla on tapana piinata läheisiäni silloin tällöin pehmeillä paketeilla, ja tälläkin kertaa sukat ja huivi päätyivät syntymäpäiväpaketteihin. 

Kevään tultua on muuten mukava ottaa taas kuvia ulkona, kun valaistus on hyvä. Talvella on hiukan nihkeetä kuvata neulomuksia, kun kuvat täytyy ottaa sisällä huonossa valossa ja epämääräistä taustaa vasten, tai sitten ulkona pakkasessa palellen...