Hääasusteita

Kesän päätteeksi statukseni muuttui neidistä rouvaksi. Vihkiminen tapahtui maistraatissa vanhempien ja sisarusten perheineen toimiessa todistajina. Varsinaista hääjuhlaa emme halunneet järjestää, mutta juhla-aterian toki tarjosimme perheillemme hääkakun kera.

Olisi ollut outoa pukeutua näin pienimuotoisiin juhliin perinteiseen satiinikermakakkuun huntuineen päivineen, eikä se olisi ollut tyyliäni muutenkaan. Sen sijaan pukeuduin melko yksinkertaiseen valkoiseen tyllimekkoon, jonka olin tilannut eräästä saksalaisesta verkkokaupasta (ette varmaan arvaa mistä... :D) Koska pituusero sulhasen kanssa on koroilla helposti kurottavissa umpeen ja ylikin, päätin hankkia samasta paikasta tasapohjaiset balettihenkiset kengät.

Kengät ennen tuunausta

Kengät tuunauksen jälkeen

Kengät olivat muuten ihanat ja sopivat, mutta niissä oli koristeena susirumat tekotimanttihärpäkkeet, jotka vieläpä kilisivät kävellessä. Leikkasin koristeet irti kengistä, mikä tietysti paljasti koristeiden ompelujäljet eli melko rumat reiät kenkien päälliosassa. Ongelma korjaantui valkoisella pitsillä ja liimalla. Ostin UFF:sta euron päiviltä valkoisen olkaimettoman pitsitunikan ja saksin siitä kenkiin koristeet. Aika edullinen tuunaus siis, vaikka aluksi tuntui vähän hassulta "tuhota" uudet kengät. 

Samasta euron tunikasta askartelin myös kassin itselleni. Ompeluvarastooni oli jäänyt jostain vanhasta juhlakassista metalliosat, jotka hyödynsin hääkassin teossa. Tunikan etuosassa oli kaunis rypytys, jonka käytin kassin yläosaan. Kangas riitti mainiosti kassiin, ja valkoista vuorikangasta minulla oli varastossa jo ennestään. Kaavoitin kassin itse, ja se valmistui muutamassa illassa.

Satulatuolin virittely

Kuten aiemmassa kirjoituksessa mainitsin, olen nykyään onnellinen ompeluhuoneen omistaja. Ompeluhuoneeni sisustaminen on vielä hieman kesken, koska päätin keskittyä ensin ns. yleisten tilojen sisustamiseen ja mehustella samalla mielessäni täydellistä ompeluhuoneen sisustusta (tai niin täydellistä kuin asuntovelallisen kukkaro vain kestää, hehe..)

Yksi tärkeimmistä huonekaluista on ompelupöydän lisäksi tietysti työtuoli. Mietin kauan, millaisen tuolin hankkisin ja päädyin lopulta ostamaan alennusmyynnistä satulatuolin. Kannoin tuolipaketin tyytyväisenä kaupasta kotiin, ja aika nopeasti sen jälkeen päättelin tehneeni taas yhden virheostoksen, jotka näin sivumennen sanottuna tuntuvat olevan erityisalaani. (Kyllä, olen yksi niistä tontuista, jotka raahaavat kirpputorille uusia vaatteita ja muuta roinaa. Huoh.) Syy tähän oli se, ettei tuoli näyttänyt sopivan huoneen tyyliin ja muihin huonekaluihin ollenkaan kromisen rungon vuoksi. Kevyen masennuskohtauksen jälkeen päätin, että kyllä tästä(kin) selvitään ja aloin googlaamaan vinkkejä kromin maalaamiseen.

Lyhyen googlaustuokion jälkeen voin kertoa, ettei moiseen hommaan kannata ryhtyä kuin äärimmäisessä hädässä, sillä kromipinta pitäisi ensin hiekkapuhaltaa tai syövyttää voimakkailla kemikaaleilla, eikä kumpikaan vaihtoehto tuntunut kovin järkevältä. Niinpä mietin muita vaihtoehtoja ja keksin lopulta päällystää rungon joko langalla tai muulla tekstiilillä.

Hetken puntaroituani ajattelin langalla päällystämisen vievän aikaa ja hermoni sekä olevan liian altis kissojen kynsien aiheuttamille vahingoille, joten päädyin käyttämään päällystämisessä matonkudetta. Ostin Turusta Käsityö-Elisasta Hoooked-kudetta yhden kerän tätä varten.

Ja tällainen siitä tuolista sitten tuli:

Onhan tämä vähän kotikutoisen oloinen, mutta olen silti ihan tyytyväinen lopputulokseen. Kiiltävä kromirunko on nyt piilossa, ja se on pääasia. Kude on ihan simppelisti kieputettu rungon ympäri, ja homma oli valmis parissa tunnissa. Helppoa kuin heinänteko:)

Kevätlankailua

Se on kuulkaas ihmiset kesä nyt, helleraja on jo mennyt rikki. Tämä kevät on mennyt tosi nopeasti, mutta ei tietystikään ilman neulomista. Huomasin, että muutama juttu on unohtunut blogata, vaikka ovat olleet valmiita jo viime vuoden puolella.

Ensimmäinen on Puro Batikista tekemäni neuletakki. Ostin tätä lankaa heti kun se tuli kauppoihin, mutten tiennyt mitä sillä tekisin. Värin takia sitä oli kuitenkin pakko ostaa varastoon. Päädyin lopulta tekemään siitä neuletakin Novitan ohjeilla.

Toinen on tuunattu harmaa kassi, johon kiinnitin siippani isoäidin ullakolta löytyneen pitsiliinan, johon oli läikkynyt kahvia. Tahra oli niin sitkeä, ettei se lähtenyt pesussa eikä edes valkaisemalla, joten kirjoin sen piiloon valkoisella langalla. Vähän epätavanomainen tahranpoistokikka, mutta toimi...

Kevään blogihiljaisuuteen on syynsä, sillä olen työstänyt yhtä ainoaa tekelettä helmikuusta alkaen, enkä ole halunnut paljastaa siitä mitään etukäteen. Enkä halua nytkään, hahaa:) No sen verran voin kertoa, että huomenna kyseinen tekele on kaiken kansan nähtävillä Knit 'n' Tag Turku -tapahtumassa. Laitan siitä sitten kuvia ja tarinaa tännekin.

Knitgirl is back!

Tuli pidettyä pieni tahaton tauko bloggailusta, syynä lähinnä kesäloma ja sitä edeltäneet kiireet. Käsitöistä en kuitenkaan ole pitänyt taukoa, puikot heiluvat edelleen jatkuvasti:) Mitään valmista neulomusta ei taida olla tällä erää esiteltäväksi, viimeisin tekele on vielä pingotuksessa joten siitä tulossa piakkoin kuvia, ja seuraavakin työ on kyllä jo aloitettu.

Puikoilla on siis tuttuun tapaan Novitan Puroa, sävyt Metsä ja Luumupuu. Tästä tulee toivottavasti vielä jonain päivänä villatakki.

Eksyin tällä viikolla myös ruokaostoksilla ollessani lankahyllylle, vaikka olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen olla ostamatta uusia lankoja ennen kuin odottavat projektit ovat valmistuneet. Kuten olen jo aikaisemminkin maininnut, teen sopimusrikkomuksia itseäni kohtaan yhtenään, ja tälläkin kertaa perustelin hankinnat edullisella hinnalla.

Prismasta lähti mukaan alennushintaista Miamia, Tennesseetä ja Hankoa. Puolustukseksi mainittakoon myös, että nämä olivat hankintalistallani, joten eihän tämä nyt niin paha juttu ole, eihän?

Vaatteiden virittelyäkin on tullut tehtyä, tässä kuvat yhden kirpparilta ostetun paidan muodonmuutoksesta:

Pidin kovasti tuosta liukuväristä, mutta paidassa oli keskisauma omituisessa kohdassa, ja lisäksi toisessa hihassa oli väritahra olkapäällä (ehkä siksi tämä maksoi kirpparilla vain euron...) Leikkasin yläosan sauman kohdalta pois ja tein siihen nauhakujan, jonne pujoitin puolen sentin levyistä kuminauhaa. Ja näin meillä on tuubitoppi.

Huomenna on edessä paluu arkeen, koska loma loppuu tähän päivään. Onneksi kesää on kuitenkin vielä rutkasti jäljellä:)

Tunikan uusi elämä

Viime viikolla satuin eksymään ensimmäistä kertaa paikalliseen SPR:n Kontti-kierrätysmyymälään, jossa oli sattumoisin kassipäivät, eli jonkinmoinen varaston tyhjennysmyyntitapahtuma. Ideana oli, että muovikassillinen vaatteita maksaa viisi euroa, ja kassiin saa tunkea niin paljon vaatteita kuin pystyy sillä rajoituksella, että kassi pysyy ehjänä ja sitä pystyy kantamaan yhdellä kädellä.

Muovikassi käteen siis ja hullunkiilto silmissä käymään vaaterekkejä läpi. Löysin parit housut ja paidan, jotka olivat hyväkuntoisia ja oikeankokoisia sekä -tyylisiä. Kassi oli kuitenkin vasta osin täynnä, joten virittäjä minussa heräsi henkiin, ja pian kassi täyttyikin sekalaisesta viritysmateriaalista.

Ensimmäiseksi työn alle pääsi tämä hopeinen tunika, joka oli minulle yhtä kokoa liian suuri ja malliltaan, no, vähemmän imarteleva. Tunika päätyi kassiin lähinnä kankaan takia, mutta kappaleiksi leikkaamisen sijaan päätin kuitenkin virittää siitä paremmin istuvan juhlatopin.

Leikkasin hihat irti ja ompelin reunat siisteiksi. Hartialinjaa piti vähän rypytellä ja laskostella, jotta siitä tuli istuvampi. Koska kaula-aukko oli todella suuri, pienensin sitä edestä ja takaa aika paljon.

Viritysvarastostani löytyi koristekiviä, jotka olin aikoinaan ottanut talteen muodottomaksi venahtaneesta trikootopista. Kivet ovat tosi nättejä, ja mikä tärkeintä, niissä on neulomisreiät valmiina.

Ja tältä se sitten näyttää! Alla tarkempi kuva yläosasta virittelyn jälkeen. Alaosaan en tehnyt muutoksia.

Selkäosa muutti muotoaan pussimaisemmaksi, eikä tunika enää roiku takaa.

Tämän topin hinnaksi tuli jotain euron murto-osia, koska sain kassiin mahtumaan ainakin kymmenen vaatekappaletta. Katsotaan mitä keksin niistä muista... :)

Kauluspaidan virittely

Ostin kesälomalla kirpputorilta parilla eurolla kauluspaidan, joka oli muuten ihan kiva, mutta koko oli pykälän liian suuri ja paidan muoto hiukan käsittämätön. Paita on kokoa 40, mutta en ymmärrä miten se on voinut mahtua hartioista kenellekään sellaiselle, jolla on isommat hartiat kuin minulla (hartiani ovat hyvin pienet.) Päätin virittää sen itselleni työpaidaksi, sillä tarvittavat muutokset olivat melko pieniä. Tässä paita ennen muokkausta:

Ongelmakohtia olivat lähinnä liian suuri vyötärö ja epämuodostunut selkä (huom. paidan ongelmia, eivät toivottavasti minun:D) Neuloin etupuolen vyötärönauhaan molemmille puolille kolme kavennusta, ja selkään keskelle neljä taitosta sekä pienen rypytyksen. Tältä se sitten näyttää: