Kesämekko

Olen jo muutaman kesän suunnitellut ompelevani itselleni trikoomekon jostain kivasta kankaasta. Tänä kesänä tuo kiva kangas osui käteeni Majapuun avoimissa ovissa. Ja on muuten ensimmäinen kerta, kun ostin itselleni kukkakangasta!

Olin suunnitellut ompelevani todella simppelin mekon, sellaisen joka tehdään ompelemalla etu- ja takakappale yhteen ja that's pretty much it. Tämä kangas vaati mielestäni vähän naisellisemman kaavoituksen, ja sopiva malli löytyikin Suuri Käsityö -lehden numerosta 6-7/2017. Tämä on malli nro 12, ja trikoota meni kokoon 38 tasan kaksi metriä.

Viime aikoina on valmistunut lähinnä ompeluksia, mutta kyllä ne neulomuksetkin etenevät. Tosin jos neuloo viittä työtä samaan aikaan, niin valmista ei tule ihan heti mistään...

Prinsessamekko

Kummityttömme täytti vastikään neljä vuotta. Ompelin hänelle syntymäpäivälahjaksi prinsessamekon Suuri Käsityö -lehden kesän 2012 prinsessaliitteen ohjeilla. Olen ommellut tällä ohjeella prinsessamekon ensimmäisen kerran tuon lehden ilmestymisvuonna, ja se oli tykätty lahja.

Kangas on puuvillaa. Tilasin nämä kankaita.comista, kun en paikallisista kangaskaupoista löytänyt mieleisiäni. Edellisellä kerralla käytin vaaleansinipohjaista kukkakuosia, mutta tällä kertaa päätin pelata varman päälle ja käyttää päävärinä vaaleanpunaista, sillä tämänkertainen prinsessa on tunnetusti aika tarkka värien suhteen.

Mekko on koristeltu satiininauhoilla, jotka ostin Jätti-Rätistä. Harsin niihin ompelukoneen avulla taitteita, jotta sain niihin vähän lisää prinsessameininkiä. Pinkissä nauhassa taite on tehty vuoroin itseen päin ja vuoroin pois päin, vihreässä nauhassa puolestaan taite on aina samoin päin. En käyttänyt nuppineuloja, vaan tein uuden taitoksen aina sitä mukaa, kun edellinen taitos oli koneen neulan alla. Näin sain nauhat valmiiksi aika joutuisasti.

Koko komeuden kruunaa tietysti otsalle sidottava kruunu, joka on koristeltu satiininauhojen jämillä. Kruunun voi tukea joko pahvilla tai muovilla, tähän kruunuun askartelin tuen muutamasta vanhasta tukevasta muovitaskusta. Näin kruunun voi tarvittaessa pestä vaikka pesukoneessa.

Ompeluksia Paapiin kankaista

 Toimin viime vuonnakin tonttujen kiireapulaisena, ja silloin pienokaisten paketteihin sujahti Paapiin ihanista kankaista ommeltuja vaatteita. Näiden vaatteiden ohjeet ovat Paapiin omasta kaavakirjasta, josta löytyy kivasti perusvaatteiden kaavat. 

Pipojen ompelussa oli aluksi hiukan hahmottamisvaikeuksia, mutta kyllä niistä ihan kelpo päähineet tuli.

Näissä capreissa on lahkeensuussa koristeena pieni nappi. Kuosi on aivan ihana!

Pienemmälle tytölle tuli tehtyä tällainen body. Näitä en ole aiemmin tehnytkään, mutta ihan hyvinhän tuo meni.

Ostin tänä syksynä Paapiilta lisää kankaita, joten kaavakirja on taas varauksessa kirjastossa. Tykkään kovasti näistä kankaista, ja onneksi Paapiilta löytyy muutamia kuoseja aikuiseenkin makuun!

Hääasusteita

Kesän päätteeksi statukseni muuttui neidistä rouvaksi. Vihkiminen tapahtui maistraatissa vanhempien ja sisarusten perheineen toimiessa todistajina. Varsinaista hääjuhlaa emme halunneet järjestää, mutta juhla-aterian toki tarjosimme perheillemme hääkakun kera.

Olisi ollut outoa pukeutua näin pienimuotoisiin juhliin perinteiseen satiinikermakakkuun huntuineen päivineen, eikä se olisi ollut tyyliäni muutenkaan. Sen sijaan pukeuduin melko yksinkertaiseen valkoiseen tyllimekkoon, jonka olin tilannut eräästä saksalaisesta verkkokaupasta (ette varmaan arvaa mistä... :D) Koska pituusero sulhasen kanssa on koroilla helposti kurottavissa umpeen ja ylikin, päätin hankkia samasta paikasta tasapohjaiset balettihenkiset kengät.

Kengät ennen tuunausta

Kengät tuunauksen jälkeen

Kengät olivat muuten ihanat ja sopivat, mutta niissä oli koristeena susirumat tekotimanttihärpäkkeet, jotka vieläpä kilisivät kävellessä. Leikkasin koristeet irti kengistä, mikä tietysti paljasti koristeiden ompelujäljet eli melko rumat reiät kenkien päälliosassa. Ongelma korjaantui valkoisella pitsillä ja liimalla. Ostin UFF:sta euron päiviltä valkoisen olkaimettoman pitsitunikan ja saksin siitä kenkiin koristeet. Aika edullinen tuunaus siis, vaikka aluksi tuntui vähän hassulta "tuhota" uudet kengät. 

Samasta euron tunikasta askartelin myös kassin itselleni. Ompeluvarastooni oli jäänyt jostain vanhasta juhlakassista metalliosat, jotka hyödynsin hääkassin teossa. Tunikan etuosassa oli kaunis rypytys, jonka käytin kassin yläosaan. Kangas riitti mainiosti kassiin, ja valkoista vuorikangasta minulla oli varastossa jo ennestään. Kaavoitin kassin itse, ja se valmistui muutamassa illassa.

Kissapipo

Näin talven lähestyessä on pääasiat taas pinnalla, ja mikäs sitä päätä paremmin lämmittäisi kuin kunnon villapipo. Eräs pikkuneiti oli lämpimän pipon tarpeessa, joten neuloin hänelle musta-valko-harmaan kissapipon. Toivomuksena oli vuorillinen ja korvaläpällinen pipo, jossa olisi solmimisnauhat. 

Tämäkin pipo toteutettiin Neuloo ja purkaa -blogin mainiolla pipo-ohjeella, joka löytyy täältä. Samasta blogista löytyy myös ohje vuorin kaavoitukseen ja ompelemiseen. Tosin jouduin tällä kertaa kaavoittamaan vuorin itse, koska valmiskaavalla tuli liian kapea vuori. Yllä olevassa kuvassa näkyy tuo kaava, se ei ollut kovin vaikea tehdä. Alla kuva valmiista saumuroidusta vuorista ja piposta ilman vuoria. Yhdistin nämä ompelukoneen avulla toisiinsa.

Kissakuvion tein Novitan ohjeella, joka löytyy kevät 2015 -lehdestä (malli nro 47). Kuviossa olikin hiukan haastetta, sillä Novitan ohje on tehty intarsianeuleena, mutta pyöröpuikoilla neulottaessa ei intarsiatekniikkaa voi käyttää. Halusin kuitenkin välttämättä tehdä tämän kissakuvion pipoon. Pipon taustalla onkin todella monta solmua ja langanpätkää, mutta fleecevuori antaa onneksi kaiken anteeksi. 

Lisäsin pipoon vielä tupsun ja virkkasin solmimisnauhat muutamalla rivillä kiinteitä silmukoita. 

Aika kiva pipo tuli!

Leikkimatto

Tonttupajassa oli joulun alla projektina itse tehty leikkimatto. Idean lähteenä toimivat lahjaksi hankitut metsäaiheiset Duplo-legot, joille piti tietysti saada joku kiva leikkialusta. Niinpä ajattelin ommella leikkimaton, joka olisi samalla sekä kääntömatto että solmittavissa säilytyspussiksi. Valmiiden leikkimattojen yleisin halkaisija näytti olevan 140cm, joten päätin tehdä matosta tuon kokoisen.

Luonnostelin ensin paperille metsän, jonka keskellä virtaisi joki. Tämän jälkeen teippasin sanomalehdestä 140x140cm kokoisen neliön, jonka leikkasin vielä ympyrän muotoon (kaavapaperi oli loppu taas kerran, joten sanomalehti sai kelvata...) Sitten piirsin vapaalla kädellä hahmotelman mukaiset kuviot sanomalehdelle ja leikkasin ne irti toisistaan.

Seuraavaksi leikkasin kaavapalojen avulla kankaasta palaset. Maton metsäosuus koostuu kahdesta eri vihreästä, vesi on sinistä kangasta. Kääntöpuolen kangas on musta-valkoista puuvillakangasta, joka on sattumoisin samannimistä kuin lahjan saaja. Kaikki kankaat ovat Eurokankaasta.

Seuraava vaihe oli työläin. Ostin kaksipuoleista kiinnisilitettävää liimaharsoa, jonka avulla kiinnitin palaset taustakankaaseen yksi kerrallaan. Taustakankaan virkaa toimitti lakanakangas. Pikkuhiljaa lopullinen kuvio alkoi muotoutua kankaalle.

Loputtomalta tuntuneen silitysurakan jälkeen vuorossa oli aplikoinnin viimeistely ompelukoneella. Ompelin kuvioiden reunat aika tiheällä siksakilla, jotta ne näyttäisivät siistiltä. Lopuksi leikkasin maton reunoista ylimääräiset kankaat pois, kiinnitin kääntöpuolen kankaan ja ompelin reunaan nyörikujan.

Nyörin tarkoitus oli toimia sulkijana, sillä alkuperäisen idean mukaan tämän piti olla muunnettavissa myös pussiksi reunanyörejä kiristämällä. Matosta tuli kuitenkin vähän liian jämäkkä ja nyörikujasta vähän liian ahdas, jotta suunnitelma olisi toteutunut. No, kääntömatto-idea sentään toteutui. Toisella puolella on pilkullinen kangas, joten leikkimatto muuntuu kääntämällä tavalliseksi matoksi. 

Aika kiva tästä lopulta tuli, vaikka oli taas vähän säätöä matkassa ja tonttupajassa meinasi tunnit loppua kesken. Toivotaan, että matto on saajalleen mieleinen ja kestää leikkiä vielä pitkään!

Tontun tekeleet ja laatupohdintaa

Joulun alla oli taas tonttupajassa tohinaa, kun piti saada valmiiksi muutama työ ennen deadlinea eli jouluaattoa. Novitan Heijastus-langasta valmistui loistava pipo (siis ihan kirjaimellisesti), jonka pukki toimitti pienelle esikoululaiselle.

Pipo valmistui huonoksi havaitulla "kokeile, pura, kokeile uudelleen, pura uudelleen, menetä hermosi ja heitä kutimet seinään, toista kunnes jossain vaiheessa onnistut" -metodilla, johon turvaudun aina silloin, kun sopivaa neuleohjetta ei ole saatavilla. Mainittakoon vielä, että en erityisemmin pidä tästä metodista. Samasta syystä käytän ruoanlaitossakin melkein aina reseptejä, sillä pidän siitä, että joku muu on hoitanut kokeilut ja mokailut puolestani.

Toinen pehmeä paketti sisälsi eläinhaalarin, jonka ohje on Suuresta Käsityölehdestä. Tämän tekemisessä olisi ollut saumuri tarpeen, sillä ompelukoneella ei saa mielestäni läheskään yhtä siistiä jälkeä aikaan kuin saumurilla, ja lisäksi oma ompelukoneeni ei sovellu oikein millään trikoon ompeluun. Puolakotelon sain purkaa ihan atomeiksi tämän työn aikana valehtelematta ainakin kymmenen kertaa, joten toistaiseksi jätän trikookankaat rauhaan. Saumurin olen kyllä suunnitellut ostavani jossain vaiheessa.

Haalarissa on tarrakiinnitteinen häntä ja edessä pitkä vetoketju. Poikkesin ohjeesta sen verran, että tein hupusta tuplapaksun, koska korvat eivät meinanneet pysyä ohuessa hupussa millään pystyssä.

Heijastinlankapipoa neuloessani mieleeni tuli taas Hyvän mielen vaatekaappi -kirja. Olen tuon kirjan luettuani kiinnittänyt enemmän huomiota vaatteiden laatuun ja käyttöikään, ja oppinut välttämään tietyistä materiaaleista (esim. akryylistä) valmistettuja vaatteita.

Heijastus-lankakin on pitkälti akryyliä, joka on aika heikkolaatuinen materiaali. Myös lankavarastoa purkaessani olen monesti törmännyt tilanteeseen, jossa olen todennut, että aikoinaan hankkimani ah niin ihana lanka onkin laadultaan oikeastaan aika surkeaa tavaraa, enkä enää tiedä, haluanko käyttää aikaani sellaisen langan parissa, josta neulottu työ kestää yhtä kauan kuin halpavaateliikkeiden muutaman euron neuleet.

Tästä syystä muutama työ on jäänyt minulta kesken. Esimerkiksi syksyllä aloittamani Puro-boleron alun purin, koska päätin käyttää Purot sittenkin johonkin huovutettavaan työhön, sillä huovutettavana tuo lanka on varmasti kestävämpää. Jatkossa aion olla tarkempi laadun suhteen myös lankojen kohdalla ja ostaa vain hyvälaatuisia (vaikkakin hintavimpia) lankoja.

Heikompilaatuisten (jo varastosta löytyvien) lankojen jatkokäyttö onkin sitten iso kysymysmerkki. Mitäköhän niistä kannattaisi tehdä vai kannattaako niitä ylipäätään käyttää mihinkään?

Kirjahankintoja

Onnistuin välttämään ilmeisesti kokonaan alennusmyyntiansat lankojen osalta, sillä en löytänyt enää punaista Crystalia, jota olisin voinut alennuksesta ostaa. Sen sijaan mukaan tarttui vaihteeksi pari käsityökirjaa. Ensimmäinen on Neulo ja virkkaa jämälangasta (tekijä Sanna Vatanen), jossa on hyviä ideoita neuletöistä ylijääneiden langanpätkien hyötykäyttöön.

Toinen on Joka tyypin kaavakirja II, joka on hauskasti toteutettu ompelukirja. Hyllystäni löytyy entuudestaan jo eka osa, tässä kakkosessa on ehkä hiukan vaikeampia malleja kuin ekassa. Sain nämä kirjat aika edullisesti, 9 € kappale.

Puro ei tunnu loppuvan lankavarastosta ollenkaan, joten päätin tehdä vielä toisenkin setin lapselle. Pipon ja lapasten ohje on Novitalta. Lapaset ovat muuten hurjan söpöt, kun ne ovat niin pienet!

Still alive and knitting!

Hahaa, kerrankin keksin vetävän otsikon! Olen selvästi lukenut Fingerboria tarpeeksi (eli aivan liikaa...)

No, asiaan. On tullut taas vähän pidettyä taukoa blogaamisesta, mutta puikot eivät suinkaan ole pysähtyneet,  vaikka lankakori ja muukin irtaimisto omistajineen on muuttanut tässä välissä Suomen vanhaan pääkaupunkiin. Neuletöistä myöhemmin lisää, esittelen tässä välissä yhden viime kesänä valmistuneen tekeleen.

Ompelin eräälle pienelle prinsessalle syntymäpäivälahjaksi tällaisen mekon. Ohje löytyi Suuren Käsityölehden prinsessaliitteestä. Mekon ompelu oli varsin mukavaa puuhaa, ja vaikka suunnittelin aluksi pitäväni mallin yksinkertaisena, innostuin kirjailemaan liehukkeisiin kukkasia ja taittelemaan helmaan satiininauhasta koristeellisen nauhan. Prinsessan vakioasuste eli kruunu syntyi pahvista, päälle on liimattu kangasta ja nappeja. Kruunu pysyy päässä satiininauhalla, joka sidotaan pään taakse.

Tällä hetkellä on tonttupajassa kiirettä, mutta yritän ehtiä päivittämään valmistuneet työt tässä lomien aikana. Siihen asti, näkemiin. (-> olen myös katsonut tarpeeksi uutisia...)

Mari

Ostin kaksi vuotta täyttäneelle tytöntyllerölle syntymäpäivälahjaksi pehmoisen nuken, jota kutsun työnimellä Mari. Päivänsankari saa itse toki päättää lopullisen nimen.
















Jokaisella hienolla naisella on vaatekertoja enemmän kuin yksi, ja niinpä ompelin Marille myös vaihtomekon ja siihen sopivan käsilaukun. Kangas löytyi omasta tilkkuvarastosta.

...ja koska Suomen talvi on kylmä ja synkkä, Mari tarvitsee myös jotain lämmintä ja pehmoista ylleen selvitäkseen talven yli. Niinpä neuloin Novitan Teddystä Marille pörröisen villapaidan.

Olisin voinut neuloa Marille vielä villasukat. En kuitenkaan osaa tehdä niitä vielä edes ihmisille, enkä ehtinyt opettelemaan moista taitoa lyhyessä ajassa. Toivottavasti Marin jalat eivät nyt palellu!

Marin vaatteet tulivat arvatenkin melko joutuisasti valmiiksi, ja niitä oli oikein hauska tehdä. Nuken vaatteethan tehdään suunnilleen samoin kuin ihmistenkin vaatteet, mutta ne vain valmistuvat noin sata kertaa nopeammin...