Puikot purkitettu.

Olen miettinyt jo jonkin aikaa puikkojen ja koukkujen säilytystä, tai pikemminkin sitä, miksi ne ovat ihan hujan hajan. Säilytysratkaisua varten ostin Ikeasta valkoisen orkideapurkin, jonka päätin koristella Barcelonassa keräämillämme simpukoilla. Olen säilyttänyt niitä jotain epämääräistä tarkoitusta varten (nähtävästi tätä...) 

Barcelonan reissumme ei mennyt ihan putkeen, koska meinasimme jäädä sinne kokonaan lennonjohtajien lakon takia, mutta toisaalta hyvä niin, sen vuoksi ehdimme käymään rannalla ja tutustumaan kaupunkiin muutenkin vähän paremmin lakon loppumista odotellessa. 

 Ranta oli kaunis, ja vaikka lämpötila oli vain +10 astetta, se tuntui huomattavasti erinomaisemmalta kuin kotipuolessa odottava 25 asteen pakkanen.

Keräsimme simpukoita takin taskut täyteen, ja levitin ne tietysti vielä samana iltana hotellin pöydälle. Oh, how pretty they are!

Ja tässä ne sitten ovat purkissa kiinni usean tunnin liimaussession päätteeksi. Aika sopivan määrän keräsimme, sillä sain melkein koko purkin peitettyä simpukoilla. Vain alaosaan jäi hiukan tyhjää, mutta ei se haittaa.

Väriä elämään (tai siis vaatteisiin.)

Ostin edellisvuonna käsityömessuilta Garnstudion Drops Delightia parissa eri värissä. En ole kuitenkaan saanut aikaiseksi tehdä niistä mitään, olen vain hypistellyt keriä silloin tällöin ja miettinyt, mitä ihmettä niistä neuloisin. Päädyin tekemään toisesta väristä huivin, ja tällainen siitä sitten tuli...

Tämän huivin ohje löytyy Garnstudion sivuilta nimellä dominoneulehuivi. Tein huivista hiukan pienemmän kuin mitä ohjeessa luki, sillä alaosan viimeiset raidat olivat omaan makuuni vähän turhan kapeita. Kuten kuvasta  näkee, huivi tehdään kolmessa eri osassa ainaoikeaa neuloen. Menekki oli aika tarkkaan tasan kaksi kerää, lankaa jäi noin 30 senttiä eli vähän täpärälle meni! Alkuperäisen ohjeen mukaan tehtynä huiviin menee kolme kerää.

Olen aloittanut myös yhden toisen projektin, johon olen saanut onnekseni apua materiaalin keruussa. Tästä pitäisi siis syntyä vielä jonain päivänä joku laukuntapainen. Tölkkiklipsien esikäsittely vie yllättävän paljon aikaa, sillä klipsit täytyy lajitella, pestä ja siistiä miehisillä työvälineillä (en tiedä noiden nimiä:D) ennen yhteenpunomista. Itse punominen on kyllä hauskaa ja melko koukuttavaa hommaa! Klipsejä puuttuu vielä paljon, mutta seuraava erä odottaa kuulemma noutamista...:)

Tunikan uusi elämä

Viime viikolla satuin eksymään ensimmäistä kertaa paikalliseen SPR:n Kontti-kierrätysmyymälään, jossa oli sattumoisin kassipäivät, eli jonkinmoinen varaston tyhjennysmyyntitapahtuma. Ideana oli, että muovikassillinen vaatteita maksaa viisi euroa, ja kassiin saa tunkea niin paljon vaatteita kuin pystyy sillä rajoituksella, että kassi pysyy ehjänä ja sitä pystyy kantamaan yhdellä kädellä.

Muovikassi käteen siis ja hullunkiilto silmissä käymään vaaterekkejä läpi. Löysin parit housut ja paidan, jotka olivat hyväkuntoisia ja oikeankokoisia sekä -tyylisiä. Kassi oli kuitenkin vasta osin täynnä, joten virittäjä minussa heräsi henkiin, ja pian kassi täyttyikin sekalaisesta viritysmateriaalista.

Ensimmäiseksi työn alle pääsi tämä hopeinen tunika, joka oli minulle yhtä kokoa liian suuri ja malliltaan, no, vähemmän imarteleva. Tunika päätyi kassiin lähinnä kankaan takia, mutta kappaleiksi leikkaamisen sijaan päätin kuitenkin virittää siitä paremmin istuvan juhlatopin.

Leikkasin hihat irti ja ompelin reunat siisteiksi. Hartialinjaa piti vähän rypytellä ja laskostella, jotta siitä tuli istuvampi. Koska kaula-aukko oli todella suuri, pienensin sitä edestä ja takaa aika paljon.

Viritysvarastostani löytyi koristekiviä, jotka olin aikoinaan ottanut talteen muodottomaksi venahtaneesta trikootopista. Kivet ovat tosi nättejä, ja mikä tärkeintä, niissä on neulomisreiät valmiina.

Ja tältä se sitten näyttää! Alla tarkempi kuva yläosasta virittelyn jälkeen. Alaosaan en tehnyt muutoksia.

Selkäosa muutti muotoaan pussimaisemmaksi, eikä tunika enää roiku takaa.

Tämän topin hinnaksi tuli jotain euron murto-osia, koska sain kassiin mahtumaan ainakin kymmenen vaatekappaletta. Katsotaan mitä keksin niistä muista... :)

Pallolapaset

Yli-isojen neuleprojektien uuvuttamana päätin tehdä välillä jonkun pienen työn, jotta saisin nähdä pitkästä aikaa jonkun työn valmistuvan. Niinpä neuloin vapaapäivänäni lapaset ylijääneestä Kelosta, lapasten ohje on muistaakseni Novitan talvi 2011 -lehdessä. Lapaset valmistuivat melko nopeasti, aikaa meni yksi elokuva per lapanen (elokuva on minusta aika hyvä mittayksikkö neuletöiden kestolle.) Ohjeessa lapasten koristeeksi on virkattu pingviini, mutta päätin itse virkata niihin palloja.

Ajatus palloihin tuli Desigualin (http://world.desigual.com/) vaatteista, joihin törmäsin Barcelonan reissulla. Ne ovat hauskan erilaisia ja kuoseissa on mm. noita värikkäitä palloja. Nykyään Desigualia saa myös Suomesta Aleksi 13:sta, mutta ovat vaan sen verran hintavia vaatteita, ettei niitä ihan joka palkasta ostella. Onneksi ideoiden lainailu omaan käyttöön on ihan ilmaista:)

Neulerintamalta ei mitään uutta.

Olen taas pitänyt kovasti taukoa kirjoittamisesta. Syynä tähän on Täydellinen Tuottamattomuuden Tila, jonka olen saavuttanut haalimalla liian monta evvk-työtä. Evvk tarkoittaa sen tutumman merkityksen lisäksi minun neuletöideni kohdalla myös sanoja Eivät Valmistu Varmaankaan Koskaan. Aikani kuluksi listasin ohjeita Täydellistä Tuottamattomuuden Tilaa tavoitteleville (olkaa hyvät vain, eipä kestä kiittää...):

1. Haali mahdollisimman monta neuletyötä tehtäväksi samanaikaisesti.

2. Pidä huolta siitä, että työt ovat riittävän isoja ja vaativia.

3. Parhaita töitä ovat ne, joiden kuvioita joudut lunttaamaan koko ajan ohjeista. Näin varmistat sen, ettei työ vaan valmistu joutuisasti ja ikään kuin huomaamatta televisiota katsellessasi.

4. Tee kutakin työtä vuorotellen, ja pidä huoli siitä, että pidät kustakin työstä aina kunnon tauon, jotta varmasti unohdat tauon aikana neuletyötä koskevat kuviot, osien korkeudet, itse kehittelemäsi niksit ja muut seikat, joiden muistaminen saattaisi jouduttaa työn valmistumista, koska et joutuisi palauttamaan niitä mieleesi joka kerta uudelleen. (Olipas pitkä lause. Melkein jo unohdin kesken lausetta, mitä olin sanomassa. Muistini on tunnetusti kovin lyhyt, mikä edesauttaa tietysti töiden hidasta valmistumista.)

Näiden ohjeiden avulla pääset ihmettelemään, miten on mahdollista neuloa joka ilta niin, ettei mikään tule valmiiksi. Pakettiin sisältyy täysi tyytymättömyystakuu!

:P

Pipoja, pipoja...

Olen värkännyt viime aikoina pipoja pakkaskelejä odotellessa. Pipolankoja on vielä jäljellä, eli urakka jatkuu. Tässä kuitenkin tähänastiset tekeleet:

Nämä pipot on tehty Anttilan Minni-langalla. Tarkoitus oli tehdä vain yksi lapsen pipo, mutta ensimmäisestä versiosta tuli liian suuri. Niinpä se jää omaan käyttööni kevätpipoksi. Toisella yrittämällä onnistuin tekemään oikean kokoisen pipon, johon lisäsin lopuksi myös tupsun. Malli on Novitan kevät 2010-lehdestä nro 86. Pintakuvio on helppoa, mutta aika hienon näköistä pitsiä. Minni-lanka on muuten todella riittoisaa, näihin kahteen meni vajaa kerä.

Innostuin pipojen pitsikuviosta niin, että värkkäsin vielä vauvan lapaset Novitan Nalle aloe vera -langasta. Ohje löytyy samasta paikasta kuin piponkin.

Novitan Crystal-lanka jäi vuosi sitten ostamatta, kun en ollut tarpeeksi nopea. Aikomuksena oli ostaa sitä mustana, mutta myöhästyin armottomasti. No, tämä pinkki väri on tietysti pirteämpi:) Kaulurin ja pipon ohje löytyy Novitan talvi 2011 -lehdestä. Tein kaulurin ensin ohjeen silmukkamäärällä, mutta siitä tuli aivan liian löysä. Ja sitä paitsi Crystal venyy jonkin verran käytössä, joten kannattaa vähentää ainakin 10 silmukkaa, jos haluaa että kauluri lämmittää kaulaa. Pipo sen sijaan on ihan hyvän kokoinen ohjeen mukaisella silmukkamäärällä.

Lankaa jäi yli jonkin verran, joten tein vielä tällaisen pipon virkkaamalla ja neulomalla. Sivuun virkkasin jättikokoisen kukkasen, joka viimeistelee pipon aika hienosti.

Viimeinen pipo on Novitan Noki-langasta, ohje löytyy myöskin Novitan talvi 2011 -lehdestä. Siinäpä ne tällä kertaa, nyt keskeneräisten töiden kimppuun... Ai niin, tänä vuonna onnistuin välttämään lanka-alen houkutukset lukuunottamatta violettia Jamboa, jota tarttui mukaan viisi kerää. Huima parannus viime tammikuusta!

Tämän joulun ppp (eli pehmeät paketit -päivitys)

Suunnitelmissa oli tehdä täksi jouluksi enemmänkin pehmeitä paketteja, mutta lopulta ehdin saada valmiiksi vain kaksi ylitöiden ja muiden kiireiden takia. Ensi vuonna täytyy varmaan aloittaa urakka jo heinäkuussa, jos meinaan saada enemmän aikaiseksi...

Ensimmäiseksi pakettiin käärittiin Novitan Polku-langasta tehdy tuubihuivi, jonka ohje on tämän syksyn Novita-lehdessä. Meinasin tehdä tästä langasta ensin käsineet ja vanhasta tottumuksesta aloitin kerän sisältä. Tai siis yritin aloittaa. Se oli iso virhe, tätä lankaa ei todellakaan kannata aloittaa kerän sisältä! Langan päätä  ei löytynyt kerän sisältä, ja tuloksena oli entistä enemmän solmussa oleva kerä. Tämä lanka menee helposti solmuun, huopaantuu ja katkeilee. Eli tekee kaikkea sitä mikä saa minut raivon partaalle. En uskaltanut edes laskea, montako tuntia käytin pelkästään kerän selvittämiseen aikaa, mutta monta joka tapauksessa. 

Harmikseni ostin innoissani tätä lankaa kerralla monta kerää, mutta en varmaan aio ihan heti tehdä muista keristä yhtään mitään. Ensin täytyy toipua tästä urakasta:) No, huivista tuli ihan kiva, vaikka siinä onkin luvattoman paljon solmuja ja värit menevät vähän miten sattuu. 

Olen pitkin syksyä tiiraillut sisustuskauppojen ikkunoita, ja monessa on näkynyt neulottuja tyynyjä. Niiden inspiroimana tein tämän Novitan Kelo-langasta neulotun tyynynpäällisen. Sisätyynyn koko on 60*40 cm, ja Kelolla neulottaessa tämän levyiselle tyynylle riittää 66 silmukkaa. Lankaa kannattaa varata 3 kerää (menekki on noin 2.5 kerää.) Kuvio on tosi yksinkertainen, mallineule on Novitan syksyn 2009 lehdessä olevan valkoisen tyynyn kuvio. Tein 60x80 cm kokoisen "peiton" ja ompelin kaksi sivua kiinni, kolmannelle laitoin 6 pientä nappia. Tyynyn reunaan ei tarvitse tehdä nappeja varten napinläpiä (paitsi jos käyttää todella isoja nappeja); lanka on sen verran paksua, että napit kyllä mahtuvat silmukoiden välistä.

Tämä lanka oli aivan päinvastaista kuin Polku, työ soljui sujuvasti eteenpäin eikä tarvinnut tapella solmujen kanssa. Vaikka tyyny on melko iso, sain sen valmiiksi n. 10 tunnissa. Kelon ainut huono puoli on se, että sitä ei voi pestä koneessa. Tai voi, mutta omalla vastuulla...

Rogerin uudet vaatteet

Roger, pieni ruskea nalle, löytyi aikoinaan ensimmäisen autoni hansikaslokerosta muoviin pakattuna. En tiedä kuka hänet sinne oli jättänyt, mutta apukuski ja kartanlukija oli löytynyt:) Roger on siitä lähtien roikkunut autoni taustapeilissä lukuunottamatta katsastusreissuja (jostain syystä katsastusmiehet eivät pidä hänestä, on muka näköesteenä. Pah.)

Rogerin alkuperäiset vaatteet olivat melko rumat, kelta-siniset ruudulliset haalarit. Olen meinannut jo kauan tehdä hänelle uudet vaatteet, ja nyt vihdoin sain aikaiseksi neuloa hänelle talvivaatteet. Vaatteet on tehty Novitan minikerälangoilla. Ohjetta ei ole, vaatteet on tehty omasta päästä yrityksen ja erehdyksen kautta. Roikkumiskuminauhan sain pujotettua pipon lopetusaukosta tupsun vierestä.

Roger näyttää kuulemma nyt ihan karhuherra Paddingtonilta:)

Pipopäivitys

Jopas on taas blogin viime päivityksestä vierähtänyt aikaa! No nyt on aikaa päivittää, kun makaan flunssan kourissa kotona. Neulomuksia on valmistunut, ja vuodenajasta johtuen ne ovat lähinnä pipoja.

Tein pari pipoa tilauksesta, posti toi kaksi kerää Novitan silmua ja Sandnesin Easyä. Silmusta tein kaksi baskeria. Ensimmäisestä tuli hiukan liian löysä, toisesta napakampi versio. Kuvassa siis se napakampi versio. Tähän meni lankaa hiukan yli yksi kerä.

Toinen pipo on simppelimpi malli, jota piristää iso virkattu kukkanen. Lankaa meni noin puolitoista kerää.

Molemmat pipot on tehty 7mm sukkapuikoilla. Silmu-myssyn ohje on Modan 5/2008 malli nro 1 ja punaisen pipon Moda 5/2009 malli nro 41. Malleissa on käytetty eri lankaa kuin näissä töissä, joten silmukkamäärät on laskettu pipojen tilaajan päänympärysmitan perusteella.

Olen saanut valmiiksi myös pari pipoa itselleni, mutta niitä ei ole vielä kuvattu. Nyt puuttuu enää se talvi, joka näyttää olevan peruutettu tämän vuoden osalta...

Kämmekkäät

Syksy on saapunut ja tuonut kylmyyden tullessaan. Aamulla ei enää tarkene ilman hanskoja, ja siksipä neuloin lippalakki-projektista ylijääneestä Alpacasta siipalleni nämä kämmekkäät. Malli on omasta päästä, vaikka vähän pitikin luntata noita silmukkamääriä ja korkeuksia muista kämmekäsohjeista, kun käsineiden neulominen ei ole ihan tuttua vielä.

Resori on 2o 2n -joustinneuletta, samaa resorireunaa neuloin loppuun viisi kerrosta ennen päättelyä. Muu osa on ihan sileää neuletta.

Ai niin, lankesin taas ostamaan lankoja, mutta tällä kertaa tein kyllä ihan hyvät kaupat. Ostin Puroa 12 kerää, maksoi vain 2,38 euroa/kerä Valintatalossa. Vakaa aikomukseni on tehdä Suuresta Käsityölehdestä löytämäni Noro-raitainen villatakki kahdella eri sävyllä. Sitten joskus kun on aikaa. :D

Vauvan villahousut

Hurraa, olen vihdoin saanut jotain valmiiksi! Nämä housut on tehty samasta Pretty Baby -langasta kuin edellisessä blogissa esitelty paita. Housut ovat olleet valmiina jo tovin, vain kuminauha on puuttunut. Pujotin vyötäröresoriin kahteen riviin 1.5mm kuminauhaa. Kiristämisen oikeaan leveyteen jätän suosiolla tuoreelle äidille, kun en noista vauvoista ja niiden strategisista mitoista oikein mitään tiedä.

Neuletöiden valmistuminen on ollut nyt vähän hidasta. Olen tosi hyvä aloittamaan kaikkea, mutta valmiiksi tekeminen onkin sitten eri juttu. Nytkin taitaa olla kuusi työtä kesken, jos oikein laskin. Ja heti kun jonkun saa valmiiksi, tipahtaa postiluukusta uusi Novita/Suuri Käsityö/Moda ja taas on pakko aloittaa joku uusi työ... This is hopeless!

Lippalakki

Sain tehtäväkseni neuloa miehelle lippalakin, joka olisi tyyliltään rento ja löysä, sileää neuletta ja suht ohuesta langasta tehty. Lankatoiveena oli Novitan Luxus Alpacan ruskea sävy. Sopivaa ohjetta ei tuntunut aluksi löytyvän mistään, mutta lopulta päätin kokeilla tätä teeteen ohjetta. No, vaikka lanka on mukamas melko samankokoista kun Alpaca, niin aika paljon sai soveltaa, että lätsästä tuli sen kokoinen kuin pitikin. Itse pääosa meni uusiksi kahdesti, sillä ensimmäisellä kerralla tein ihan ohjeen mukaisesti, ja tulos muistutti, no, lähinnä juutalaisten kipaa... Toisellakin kerralla lisäilin liian varovaisesti silmukoita, ja lakista tuli liian tiukka. Alpacalla neulottaessa lisäyksiä kannattaa jatkaa siis pidempään kuin mitä ohjeessa neuvotaan, ja vastaavasti kavennukset kannattaa aloittaa myöhemmin ja tehdä ne vain joka kolmannella tai neljännellä kerroksella lukuunottamatta paria viimeistä kavennuskerrosta. Sen sijaan resorin ja lippaosan voi tehdä ohjeen silmukka- ja kerrosmäärillä.

Lippaosaa varten uhrasin yhden vanhan lippiksen. Lippaosan kangas leikattiin auki, ja muovisesta tukipalasta leikattiin villalippikseen sopivan kokoinen pala. Muovinen tukipala ei kastumisesta välitä, ja se oli jo valmiiksi kaarevan muotoinenkin. Kannattaa siis ehdottomasti laittaa neulelippiksen lippaan vanhan lippiksen muovitukea, tarkoitukseen sopivia vanhoja mainoslippiksiä kun pyörii varmaan yhden jos toisenkin nurkissa.

Ai niin, mies oli lippikseensä oikein tyytyväinen:)

Kauluspaidan virittely

Ostin kesälomalla kirpputorilta parilla eurolla kauluspaidan, joka oli muuten ihan kiva, mutta koko oli pykälän liian suuri ja paidan muoto hiukan käsittämätön. Paita on kokoa 40, mutta en ymmärrä miten se on voinut mahtua hartioista kenellekään sellaiselle, jolla on isommat hartiat kuin minulla (hartiani ovat hyvin pienet.) Päätin virittää sen itselleni työpaidaksi, sillä tarvittavat muutokset olivat melko pieniä. Tässä paita ennen muokkausta:

Ongelmakohtia olivat lähinnä liian suuri vyötärö ja epämuodostunut selkä (huom. paidan ongelmia, eivät toivottavasti minun:D) Neuloin etupuolen vyötärönauhaan molemmille puolille kolme kavennusta, ja selkään keskelle neljä taitosta sekä pienen rypytyksen. Tältä se sitten näyttää:

Mari

Ostin kaksi vuotta täyttäneelle tytöntyllerölle syntymäpäivälahjaksi pehmoisen nuken, jota kutsun työnimellä Mari. Päivänsankari saa itse toki päättää lopullisen nimen.
















Jokaisella hienolla naisella on vaatekertoja enemmän kuin yksi, ja niinpä ompelin Marille myös vaihtomekon ja siihen sopivan käsilaukun. Kangas löytyi omasta tilkkuvarastosta.

...ja koska Suomen talvi on kylmä ja synkkä, Mari tarvitsee myös jotain lämmintä ja pehmoista ylleen selvitäkseen talven yli. Niinpä neuloin Novitan Teddystä Marille pörröisen villapaidan.

Olisin voinut neuloa Marille vielä villasukat. En kuitenkaan osaa tehdä niitä vielä edes ihmisille, enkä ehtinyt opettelemaan moista taitoa lyhyessä ajassa. Toivottavasti Marin jalat eivät nyt palellu!

Marin vaatteet tulivat arvatenkin melko joutuisasti valmiiksi, ja niitä oli oikein hauska tehdä. Nuken vaatteethan tehdään suunnilleen samoin kuin ihmistenkin vaatteet, mutta ne vain valmistuvat noin sata kertaa nopeammin...

Lanka-addiktin lankeemus

Olen jo jonkin aikaa katsellut Novitan uutuuslankoja sormet syyhyten, ja nyt päätin ostaa muutamia uusia värejä, vaikka joudunkin taas pyörtämään lupaukseni käyttää ensin nykyinen lankavarastoni loppuun. Tajusin, ettei se ole millään mahdollista ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen... 

Polkua ostin kahta väriä muutaman kerän, luulen että teen niistä itselleni jotain. Värit ovat kerta kaikkiaan ihania! Vaaleanpunaisesta Crystalista on tarkoitus tehdä kaulaliina ja pipo ensi talveksi, ja Noki päätyy palvelemaan myös pipon muodossa, ellen muuta siitä keksi. Rose Mohair Lux on vielä arvoitus, ja Alpakasta aloitinkin jo lippalakin tekemisen.