lauantai 13. heinäkuuta 2019

Kesämekko

Olen jo muutaman kesän suunnitellut ompelevani itselleni trikoomekon jostain kivasta kankaasta. Tänä kesänä tuo kiva kangas osui käteeni Majapuun avoimissa ovissa. Ja on muuten ensimmäinen kerta, kun ostin itselleni kukkakangasta!

Olin suunnitellut ompelevani todella simppelin mekon, sellaisen joka tehdään ompelemalla etu- ja takakappale yhteen ja that's pretty much it. Tämä kangas vaati mielestäni vähän naisellisemman kaavoituksen, ja sopiva malli löytyikin Suuri Käsityö -lehden numerosta 6-7/2017. Tämä on malli nro 12, ja trikoota meni kokoon 38 tasan kaksi metriä.



Viime aikoina on valmistunut lähinnä ompeluksia, mutta kyllä ne neulomuksetkin etenevät. Tosin jos neuloo viittä työtä samaan aikaan, niin valmista ei tule ihan heti mistään...

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Prinsessamekko

Kummityttömme täytti vastikään neljä vuotta. Ompelin hänelle syntymäpäivälahjaksi prinsessamekon Suuri Käsityö -lehden kesän 2012 prinsessaliitteen ohjeilla. Olen ommellut tällä ohjeella prinsessamekon ensimmäisen kerran tuon lehden ilmestymisvuonna, ja se oli tykätty lahja.




Kangas on puuvillaa. Tilasin nämä kankaita.comista, kun en paikallisista kangaskaupoista löytänyt mieleisiäni. Edellisellä kerralla käytin vaaleansinipohjaista kukkakuosia, mutta tällä kertaa päätin pelata varman päälle ja käyttää päävärinä vaaleanpunaista, sillä tämänkertainen prinsessa on tunnetusti aika tarkka värien suhteen.

Mekko on koristeltu satiininauhoilla, jotka ostin Jätti-Rätistä. Harsin niihin ompelukoneen avulla taitteita, jotta sain niihin vähän lisää prinsessameininkiä. Pinkissä nauhassa taite on tehty vuoroin itseen päin ja vuoroin pois päin, vihreässä nauhassa puolestaan taite on aina samoin päin. En käyttänyt nuppineuloja, vaan tein uuden taitoksen aina sitä mukaa, kun edellinen taitos oli koneen neulan alla. Näin sain nauhat valmiiksi aika joutuisasti.




Koko komeuden kruunaa tietysti otsalle sidottava kruunu, joka on koristeltu satiininauhojen jämillä. Kruunun voi tukea joko pahvilla tai muovilla, tähän kruunuun askartelin tuen muutamasta vanhasta tukevasta muovitaskusta. Näin kruunun voi tarvittaessa pestä vaikka pesukoneessa.



keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Ompeluksia Paapiin kankaista

 Toimin viime vuonnakin tonttujen kiireapulaisena, ja silloin pienokaisten paketteihin sujahti Paapiin ihanista kankaista ommeltuja vaatteita. Näiden vaatteiden ohjeet ovat Paapiin omasta kaavakirjasta, josta löytyy kivasti perusvaatteiden kaavat. 


Pipojen ompelussa oli aluksi hiukan hahmottamisvaikeuksia, mutta kyllä niistä ihan kelpo päähineet tuli.


Näissä capreissa on lahkeensuussa koristeena pieni nappi. Kuosi on aivan ihana!


Pienemmälle tytölle tuli tehtyä tällainen body. Näitä en ole aiemmin tehnytkään, mutta ihan hyvinhän tuo meni.


Ostin tänä syksynä Paapiilta lisää kankaita, joten kaavakirja on taas varauksessa kirjastossa. Tykkään kovasti näistä kankaista, ja onneksi Paapiilta löytyy muutamia kuoseja aikuiseenkin makuun!


lauantai 29. joulukuuta 2018

Vinkkejä aloittelevalle neulojalle

Aloitin neulomisen aika tarkkaan kymmenen vuotta sitten. Sain kipinän kulkiessani ruokakaupassa lankahyllyn ohi ja nähdessäni siellä keräkaupalla Novitan ihania liukuvärjättyjä Puro-lankoja. Sen jälkeen se oli menoa!

Silloin tällöin kuulee jonkun sanovan, että olisi ihana osata itsekin neuloa. Ja sitä se kyllä on! Opettelin neulomisen itsekseni kantapään kautta (myös sen kantapään tekemisen, hehe), koska se on minulle luontevin tapa oppia. Tässä viisi vinkkiä sinulle, joka vasta haaveilet neulomisharrastuksesta. 

1. Rohkeasti vaan!

Neulominen on ihana harrastus, joka tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia. Harrastuksen aloittamiseen et tarvitse suuria summia rahaa, sillä yhdellä puikkoparilla ja muutamalla kerällä lankaa pääset jo alkuun. Toki jos neuloosi (=neulojien termi pakkomielteiselle neulomisvimmalle) iskee, niin silloin puikkoja ja lankoja alkaa usein kertyä, mutta kaikki on sinusta itsestäsi kiinni. Puikkoja voi myös lainata neulovalta ystävältä tai sukulaiselta, jos ei halua ostaa itselleen joka kokoa.




Jos olet unohtanut kouluaikojen jälkeen neulomisesta aivan kaiken, niin älä huoli: Apu löytyy netistä tai kirjastosta. Opettelin itse neulomisen alkeet yllä olevan kirjan opeilla, mutta vähintään yhtä hyvät ohjeet löytyvät esimerkiksi tästä ja tästä videosta.

Internetin aikakaudella neuleohjeita on saatavilla loputtomasti ja lankatarjontakin on verkkokauppojen ansiosta aika kattava, joten ei haittaa, vaikka lähin lankakauppa olisi sadan kilometrin päässä. Esimerkiksi norjalaisen Garnstudion Drops-langoille on saatavilla netistä tuhansia ilmaisia, suomeksi käännettyjä ohjeita. Myös suomalaisen Novitan sivuilla on saatavilla jonkin verran ilmaisohjeita. Ja googlesta löytyy aina lisää, jos loppuu kesken.

2. Aloita helposta.

Voi olla, että mielessäsi näet jo ihanat pintakuvioidut kirjoneulesukat, jotka olet omin käsin tehnyt, mutta malta kuitenkin hetki. Jos olet neulonut viimeksi alakoulussa, on taito todennäköisesti hiukan ruosteessa, eikä omaa intoa kannata lannistaa aloittamalla liian vaikealla työllä.

Aloitin itse ostamalla muutaman kerän kivan väristä paksua lankaa ja lankavyötteen (=lankakerän ympärillä olevan paperiliuskan) suosituksen mukaiset puikot, ja tein ensimmäisenä työnä kaulahuivin käyttäen vain oikeaa ja nurjaa silmukkaa. Jos haluat, että työ on joskus myös valmis, suosittelen ostamaan aluksi lankaa, jonka suosituspuikkokoko on vähintään 5. Tämä on toki yksilöllistä, mutta nyrkkisääntö on, että mitä pienempi puikkokoko ja ohuempi lanka, sen hitaampaa on työn valmistuminen.




Ensimmäisen työn aikana opit keskeiset perustaidot, eli aloitussilmukan tekemisen ja silmukoiden luonnin, oikean ja mahdollisesti myös nurjan silmukan tekemisen sekä työn päättämisen. Saat myös tuntumaa omaan käsialaasi, joka alun harjoittelun jälkeen alkaa yleensä tasaantua. Kun olet oppinut neulomaan ja haluat tehdä neuletöitä ohjeita seuraten, kannattaa ensimmäiseksi neuloa 10x10 cm neuletilkku ja laskea siitä, montako silmukkaa tilkussa on vaaka- ja pystysuunnassa. Vertaa määriä lankavyötteessä mainittuihin lukuihin, niin tiedät, onko käsialasi tiukempaa vai löysempää kuin ohjeessa. Jos tilkussasi on enemmän silmukoita, on käsialasi tiukkaa, ja jos vähemmän, niin löysää. Saat korjattua asian käyttämällä joko isompaa tai pienempää puikkokokoa kuin lankavyötteessä tai neuleohjeessa. Tätä tarkoittaa se neuleohjeissa mainittu "tai käsialan mukaan"-fraasi.

Neuleohjeissa kehoitetaan usein neulomaan mallitilkku, ja niitä tuli itsekin alussa tehtyä. Oma käsialani on aina ollut täsmälleen sama kuin lankavyötteessä mainittu, joten olen sittemmin luopunut mallitilkkujen tekemisestä kokonaan.

3. Ole kärsivällinen.

Neulomisen oppimiseen menee hetki, vaikka se ei vaikeaa olekaan. Jos työ ei onnistu tai kärsivällisyytesi ei riitä, voit aina purkaa työn ja aloittaa alusta, tai tehdä langasta jotain ihan muuta. Varsinkaan alussa työt eivät valmistu ihan hetkessä, joten opettele nauttimaan määränpään lisäksi myös matkasta. Neulominen on parhaimmillaan meditatiivista, ja langan virtaus sormien välissä rauhoittavaa. Matkaan mahtuu varmasti myös ärräpäitä ja turhautumista, mutta opit koko ajan nopeammaksi ja paremmaksi. Eikä aikaakaan, kun huomaat kutovasi sukkaparin muutamassa illassa samalla, kun katsot elokuvia. Minulla tähän meni tosin kymmenen vuotta!




4. Hanki tarvitsemasi välineet, mutta älä hamstraa.

Jos innostut herkästi, saatat havahtua jossain kohtaa siihen, että lankoja ja puikkoja on ympäri kämppää ja kaikki kaapit täynnä. On ihan ok hankkia lankoja varastoon, jos tiedät, että tulet ne käyttämään. Homma lähtee kuitenkin helposti lapasesta, joten kannattaa keksiä itselleen joku sääntö siitä, kuinka usein tai missä vaiheessa on lupa ostaa uusia lankoja. Tämän kaiken sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä. Oma varastoni on edelleenkin varsin kattava, joten ostan nykyään uusia lankoja vain, jos tarvitsen niitä heti seuraavassa työssä.




Kuten alussa mainitsin, et tarvitse tässä harrastuksessa kovin kummoisia välineitä. Alkuun pääset langalla, puikoilla, saksilla ja mittanauhalla. Lisäksi tarvitset lankojen päättelemiseen joko virkkuukoukun tai neulan. Käytän itse töiden päättelemisessä yllä olevassa kuvassa näkyvää neulasettiä, sillä niiden päässä olevan siiman läpi mahtuvat vähän paksummatkin langat. Näitä voin suositella lämpimästi! Settiä myydään neuleliikkeissä, omani ostin Järvenpään Lentävästä Lapasesta. Kuvassa näkyy myös puikkomittari, jota käytän pyöröpuikkojen ja sukkapuikkojen mittaamiseen (niissä kun ei aina lue, mitä kokoa ne ovat.) Isommissa ja myös kaiken kokoisissa uudemmissa puikoissa koko yleensä lukee, joten mittari ei ole välttämätön hankinta.




Oma puikkokokoelmani on karttunut vuosien mittaan kohtalaisen kattavaksi. Olen ostanut puikkoja sitä mukaa, kun olen tarvinnut uusia kokoja. Sain myös tädiltäni kasan puikkoja hänen lopetettuaan neulomisharrastuksen, joten ihan kaikkia en ole hommannut itse.

5. Hae inspiraatiota.

Neulojana voit olla niin yhteisöllinen tai erakko kuin haluat. Jos kaipaat yhteisöllisyyttä, voit osallistua neuletapaamisiin. joita järjestävät esimerkiksi monet lankakaupat. Netissä on myös monia neuleyhteisöjä, joista tunnetuin lienee kansainvälinen Ravelry. 

Aiheeseen liittyvä kuva

Muiden tekemisiä seuraamaalla voit saada vinkkejä ja uusia ideoita seuraaviin töihisi. Neuleyhteisöjen lisäksi kannattaa seurata blogeja ja esimerkiksi Pinterestiä. Jos innostut kovasti, voit perustaa myös oman blogin tai jakaa kuvia esimerkiksi Instagramissa.

Toivottavasti vinkeistä on sinulle apua!

tiistai 25. joulukuuta 2018

Tonttupajan tekeleitä

Tämän joulun teema tonttupajalla oli yksisarvinen, ja pukinkonttiin niitä sujahtikin useampi kappale. Novitan syksyn 2018 lehdessä oli ihanat villapaidan ja keppihevosen ohjeet, ja ne oli vaan pakko tehdä. Ainakin keppihevoset painelivat jo jouluaamuna täyttä laukkaa ympäri taloa, joten luultavasti niiden uudet omistajat olivat niistä mielissään. Tässä siis Hilma ja Helmi:




Keppareiden tekeminen oli hauskaa, koska niiden teossa käytettiin eri tekniikoita. Pää tehtiin samalla tavalla kuin sukat, mutta hiukan eri silmukkamäärillä. Silmien tekeminen oli haastavin osa, enkä ollut niiden osalta lopputulokseen täysin tyytyväinen. Muuten kepparit onnistuivat hyvin.


Villapaita on tehty Nalle-langasta, kirjailussa on tosin käytetty muutakin lankaa. Paidan neulominen oli helppoa kuin heinänteko, mutta kirjailuvaiheessa tuli tuskailtua tunti jos toinenkin. Taisin luvata varmaan useamman kerran ääneen, etten sitten enää ikinä kirjaile mitään. Paitsi ehkä ensi jouluna.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Hääasusteita

Kesän päätteeksi statukseni muuttui neidistä rouvaksi. Vihkiminen tapahtui maistraatissa vanhempien ja sisarusten perheineen toimiessa todistajina. Varsinaista hääjuhlaa emme halunneet järjestää, mutta juhla-aterian toki tarjosimme perheillemme hääkakun kera.




Olisi ollut outoa pukeutua näin pienimuotoisiin juhliin perinteiseen satiinikermakakkuun huntuineen päivineen, eikä se olisi ollut tyyliäni muutenkaan. Sen sijaan pukeuduin melko yksinkertaiseen valkoiseen tyllimekkoon, jonka olin tilannut eräästä saksalaisesta verkkokaupasta (ette varmaan arvaa mistä... :D) Koska pituusero sulhasen kanssa on koroilla helposti kurottavissa umpeen ja ylikin, päätin hankkia samasta paikasta tasapohjaiset balettihenkiset kengät.


Kengät ennen tuunausta

Kengät tuunauksen jälkeen

Kengät olivat muuten ihanat ja sopivat, mutta niissä oli koristeena susirumat tekotimanttihärpäkkeet, jotka vieläpä kilisivät kävellessä. Leikkasin koristeet irti kengistä, mikä tietysti paljasti koristeiden ompelujäljet eli melko rumat reiät kenkien päälliosassa. Ongelma korjaantui valkoisella pitsillä ja liimalla. Ostin UFF:sta euron päiviltä valkoisen olkaimettoman pitsitunikan ja saksin siitä kenkiin koristeet. Aika edullinen tuunaus siis, vaikka aluksi tuntui vähän hassulta "tuhota" uudet kengät. 



Samasta euron tunikasta askartelin myös kassin itselleni. Ompeluvarastooni oli jäänyt jostain vanhasta juhlakassista metalliosat, jotka hyödynsin hääkassin teossa. Tunikan etuosassa oli kaunis rypytys, jonka käytin kassin yläosaan. Kangas riitti mainiosti kassiin, ja valkoista vuorikangasta minulla oli varastossa jo ennestään. Kaavoitin kassin itse, ja se valmistui muutamassa illassa.


sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Kissapipo



Näin talven lähestyessä on pääasiat taas pinnalla, ja mikäs sitä päätä paremmin lämmittäisi kuin kunnon villapipo. Eräs pikkuneiti oli lämpimän pipon tarpeessa, joten neuloin hänelle musta-valko-harmaan kissapipon. Toivomuksena oli vuorillinen ja korvaläpällinen pipo, jossa olisi solmimisnauhat. 




Tämäkin pipo toteutettiin Neuloo ja purkaa -blogin mainiolla pipo-ohjeella, joka löytyy täältä. Samasta blogista löytyy myös ohje vuorin kaavoitukseen ja ompelemiseen. Tosin jouduin tällä kertaa kaavoittamaan vuorin itse, koska valmiskaavalla tuli liian kapea vuori. Yllä olevassa kuvassa näkyy tuo kaava, se ei ollut kovin vaikea tehdä. Alla kuva valmiista saumuroidusta vuorista ja piposta ilman vuoria. Yhdistin nämä ompelukoneen avulla toisiinsa.




Kissakuvion tein Novitan ohjeella, joka löytyy kevät 2015 -lehdestä (malli nro 47). Kuviossa olikin hiukan haastetta, sillä Novitan ohje on tehty intarsianeuleena, mutta pyöröpuikoilla neulottaessa ei intarsiatekniikkaa voi käyttää. Halusin kuitenkin välttämättä tehdä tämän kissakuvion pipoon. Pipon taustalla onkin todella monta solmua ja langanpätkää, mutta fleecevuori antaa onneksi kaiken anteeksi. 

Lisäsin pipoon vielä tupsun ja virkkasin solmimisnauhat muutamalla rivillä kiinteitä silmukoita. 
Aika kiva pipo tuli!

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Knit 'n' Tag 2017

Kaoottisen kiireisen kevään keskellä en ole ehtinyt raportoida edes turkulaisten tämän kevään neuleiloittelusta eli Knit 'n' Tag -tapahtumasta. Osallistuin itsekin jälleen tapahtumaan, vaikka tiesin aikani olevan kortilla koulutöiden kalmanrajojen ynnä muiden kiireiden vuoksi. Sain saman puun kuin muinakin vuosina, ja mikäpä sen mukavampaa kuin pukea vanha tuttava. :) 

Juhlavuoden teemana oli minun Suomeni. Kai tämänkin työn voi löyhästi tuohon teemaan yhdistää, sillä me suomalaiset olemme aika olennainen osa Suomea, ja meitä on monen näköistä. (Oikeastihan halusin vaan virkata silmiä ilman sen suurempaa ajatusta...)



Työn pohjana käytin aikaisemmista vuosista viisastuneena kalaverkkoa, ja se toimi yllättävän hyvin. Verkkoa jäi vielä paljon varastoon, joten taidan turvautua siihen jatkossakin.

Kuten muinakin vuosina, monet töistä olivat ihan huikeita. Oma suosikkini oli kuitenkin tämä valokuvauksellinen muotokuvatyö:





En voi kuin arvailla sitä työtuntien määrää, mikä tähän työhön on uponnut. Tässä vielä kuvia muistakin töistä. Toivottavasti taas kahden vuoden päästä täggäillään!