Knit 'n' Tag 2017

Kaoottisen kiireisen kevään keskellä en ole ehtinyt raportoida edes turkulaisten tämän kevään neuleiloittelusta eli Knit 'n' Tag -tapahtumasta. Osallistuin itsekin jälleen tapahtumaan, vaikka tiesin aikani olevan kortilla koulutöiden kalmanrajojen ynnä muiden kiireiden vuoksi. Sain saman puun kuin muinakin vuosina, ja mikäpä sen mukavampaa kuin pukea vanha tuttava. :) 

Juhlavuoden teemana oli minun Suomeni. Kai tämänkin työn voi löyhästi tuohon teemaan yhdistää, sillä me suomalaiset olemme aika olennainen osa Suomea, ja meitä on monen näköistä. (Oikeastihan halusin vaan virkata silmiä ilman sen suurempaa ajatusta...)

Työn pohjana käytin aikaisemmista vuosista viisastuneena kalaverkkoa, ja se toimi yllättävän hyvin. Verkkoa jäi vielä paljon varastoon, joten taidan turvautua siihen jatkossakin.

Kuten muinakin vuosina, monet töistä olivat ihan huikeita. Oma suosikkini oli kuitenkin tämä valokuvauksellinen muotokuvatyö:

En voi kuin arvailla sitä työtuntien määrää, mikä tähän työhön on uponnut. Tässä vielä kuvia muistakin töistä. Toivottavasti taas kahden vuoden päästä täggäillään!

Havaintoja

Olen tässä viime kuukausina tehnyt seuraavanlaisia päätelmiä:

1. Jos harrastaa liikuntaa tavoitteellisesti, käy kokopäiväisesti töissä ja opiskelee samanaikaisesti, ja näiden lisäksi lupautuu aikaa vievään luottamustoimeen, jää käsitöille ja niistä bloggailulle aikaa tooodella vähän. 
2. Aikaa jää tällaisessa tapauksessa toooodella vähän kaikkeen muuhunkin, kuten esimerkiksi kotitöihin.
3. Useimpien kotitöiden tekemättä jättäminen ei kuitenkaan laske elämänlaatua, vaan korkeintaan kodin siisteystasoa. (Jos se jotakuta haittaa, niin meille saa aina tulla siivoamaan ja pyykkäämään.)
4. Tärkeintä kuitenkin on, että ehtii neulomaan edes silloin tällöin!

Vauvan neuletakki

Sukumme uusin tulokas näki päivänvalon tämän kesän ensimmäisenä päivänä. Neuloin hänelle Dropsin Merino Extra Fine -langasta  raglanjakun, jonka hihoissa kulkee palmikko.

Malli on mielestäni aika kiva, ja ohje siihen löytyy tästä linkistä. Langat ostin tuttuun tapaan Käsityökeskus Tuumasta, joka löytyy Turun keskustasta osoitteesta Kauppiaskatu 8 (Mehiläisen talo.) Myös napit ovat samasta paikasta, ja suosittelenkin tätä putiikkia nappeja etsiville, sillä valikoima on todella hyvä! 

Napinlävet neuloin vahingossa väärälle puolelle, eikä taida olla eka kerta. Turun linnan kierroksella muuan opas tiesi kertoa, että tämä omituinen eri sukupuolten napitussääntö juontaa juurensa keskiajalta asti, sillä silloin kirkossa istuivat naiset ja miehet eri puolella (naiset vasemmalla ja miehet oikealla.) Tämän vuoksi napituksen piti mennä niin, ettei vastakkainen sukupuoli näkisi paidan sisään, sillä sehän olisi omiaan viemään ajatukset vallan muualle kuin taivaan ukkelin palvontaan (hehe...) Kuulin tämän juuri saatuani neuletakin valmiiksi, ja päätin että olkoot... ;D

Leikkimatto

Tonttupajassa oli joulun alla projektina itse tehty leikkimatto. Idean lähteenä toimivat lahjaksi hankitut metsäaiheiset Duplo-legot, joille piti tietysti saada joku kiva leikkialusta. Niinpä ajattelin ommella leikkimaton, joka olisi samalla sekä kääntömatto että solmittavissa säilytyspussiksi. Valmiiden leikkimattojen yleisin halkaisija näytti olevan 140cm, joten päätin tehdä matosta tuon kokoisen.

Luonnostelin ensin paperille metsän, jonka keskellä virtaisi joki. Tämän jälkeen teippasin sanomalehdestä 140x140cm kokoisen neliön, jonka leikkasin vielä ympyrän muotoon (kaavapaperi oli loppu taas kerran, joten sanomalehti sai kelvata...) Sitten piirsin vapaalla kädellä hahmotelman mukaiset kuviot sanomalehdelle ja leikkasin ne irti toisistaan.

Seuraavaksi leikkasin kaavapalojen avulla kankaasta palaset. Maton metsäosuus koostuu kahdesta eri vihreästä, vesi on sinistä kangasta. Kääntöpuolen kangas on musta-valkoista puuvillakangasta, joka on sattumoisin samannimistä kuin lahjan saaja. Kaikki kankaat ovat Eurokankaasta.

Seuraava vaihe oli työläin. Ostin kaksipuoleista kiinnisilitettävää liimaharsoa, jonka avulla kiinnitin palaset taustakankaaseen yksi kerrallaan. Taustakankaan virkaa toimitti lakanakangas. Pikkuhiljaa lopullinen kuvio alkoi muotoutua kankaalle.

Loputtomalta tuntuneen silitysurakan jälkeen vuorossa oli aplikoinnin viimeistely ompelukoneella. Ompelin kuvioiden reunat aika tiheällä siksakilla, jotta ne näyttäisivät siistiltä. Lopuksi leikkasin maton reunoista ylimääräiset kankaat pois, kiinnitin kääntöpuolen kankaan ja ompelin reunaan nyörikujan.

Nyörin tarkoitus oli toimia sulkijana, sillä alkuperäisen idean mukaan tämän piti olla muunnettavissa myös pussiksi reunanyörejä kiristämällä. Matosta tuli kuitenkin vähän liian jämäkkä ja nyörikujasta vähän liian ahdas, jotta suunnitelma olisi toteutunut. No, kääntömatto-idea sentään toteutui. Toisella puolella on pilkullinen kangas, joten leikkimatto muuntuu kääntämällä tavalliseksi matoksi. 

Aika kiva tästä lopulta tuli, vaikka oli taas vähän säätöä matkassa ja tonttupajassa meinasi tunnit loppua kesken. Toivotaan, että matto on saajalleen mieleinen ja kestää leikkiä vielä pitkään!

Pipo kahdella tupsulla

Talvi tekee pikkuhiljaa tuloaan, ja niinpä lämpimät asusteet ovat taas ajankohtaisia ikään ja sukupuoleen katsomatta. Pikkuihmisillä on näissäkin omat muotinsa, ja tällä hetkellä erityisen suosittuja vaikuttavat olevan Gugguun tuplatupsupipot. Päätin askarrella vähän vastaavanlaisen kummitytölleni, sillä ovathan nämä pipot kieltämättä aika hellyyttävän näköisiä:)

Langaksi valikoitui Dropsin Lima, joka on 65% villaa ja 35% alpakkaa. Päädyin tähän toivotunlaisen värin ja materiaalin perusteella, ja aika hyvältä valinnalta tämä vaikuttaakin. Langat ostin Käsityökeskus Tuumasta, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus täällä Turussa. Tuumasta löytyykin aika hyvä valikoima Dropsia, ja tilauksiin pystyy kuulemma vaikuttamaan, jos jotain tiettyä väriä on haussa. Mukavaa, että Dropsia voi ostaa ihan kotikaupungin kivijalkaliikkeestäkin! Aiemmin olen tilannut Dropsit netistä, mutta siinä jää se ah niin tärkeä lankojen hypistelyvaihe pois...

Koska en ole mikään virkkausmestari, en todellakaan voinut lähteä taikomaan tätä päähinettä omasta päästäni. Jonkin tovin etsiskelin sopivaa ohjetta, ja päädyinkin tähän ohjeeseen. Muuten pipon voi virkata ihan ohjeen mukaan, mutta ohjeessa olevat sarvet ja muut härpäkkeet jätetään tietysti pois. Tähän kokoon (12/18 kk) meni lankaa aika tarkkaan 2 kerää eli 100g. Tupsuihin menee yllättävän paljon lankaa, sekin tuli opittua... onneksi ostin lankaa neljä kerää, eli voin askarrella tähän vielä vaikka kaulurin kaveriksi.

Lisäsin lopuksi pipoon fleecevuorin, jotta se pitäisi myös tuulta ja olisi muutenkin lämpimämpi. Pipon vuoritus oli minulle operaationa ihan uusi, mutta onneksi tähänkin löytyi netistä neuvoja. Hyvä ohje löytyy esimerkiksi Tekee ja purkaa -blogista. Tuolla on ihan tulostettava kaavakin, tosin minä peruslaiskana leikkasin vuorin kankaasta free-handina eli vähän sinne päin. Ihan hyvä tuli silti:)

Keväällä katutaiteillaan taas!

Jaaha kuulkaas, Knit 'n' Tag Turku järjestetään taas ensi keväänä! Virallinen töiden julkistuspäivä on 20.5.2017, ja teokset ovat jälleen esillä muutaman viikon turkulaisten ilona. Tapahtuman Facebook-sivu löytyy täältä.

Varasin jo oman puuni, eli mukana ollaan jälleen:)

Huovutetut lapaset Huopasesta

Pienetkin projektit voivat joskus venyä pitkiksi, jos mielenkiinto työhön jostain syystä lopahtaa, tai työlistan kärkeen kiilaa kiireellisempiä töitä. Näin taisi käydä myös näiden lapasten kohdalla, sillä aloitin ne muistaakseni jo tammikuussa, ja vasta nyt ollaan maalissa. 

Neuloin lapaset muista projekteista ylijääneestä Novitan Huopasesta. Jouduin raidoituksen yhtenäisen ilmeen saavuttamiseksi osittain purkamaan molempien lapasten kärjen, kun yksi väreistä loppui kesken. Purkaminen ja peukaloiden neulominen olivat jotenkin niin epäkiinnostavia jo ihan ajatuksenkin tasolla, että eipä ihme jos vähän kesti... no, ensi talvena ei näpit palele:)

Huovutetut lapaset ovat jättiläiskokoiset ennen huovutusta, nämäkin ylsivät kyynärpäihin asti ennen pesukoneeseen joutumista.

Tässä kuvassa kirjoittaja paljastuu puunhalaajaksi.

Lapaset ikuistettiin muistikortille Kurjenrahkan kansallispuistossa, jossa vietin lauantaipäivän kauniissa ja kuulaassa syyssäässä kera ystävien. Ihanteellinen paikka kuvata luontoa ja miksei myös neuleita. Ihan nurkan takana odottaa talvi ja pimeys, joka vaikeuttaa neuletöiden kuvaamista aika tavalla. Nautitaan siis luonnonvalosta kun sitä vielä on!

Erilainen kevät.

Edellisestä merkinnästä on jo aikaa, mutta syykin on ollut hyvä. Neulomiseen tuli lopulta monen kuukauden tauko hajotettuani vasemman käden peukalon hiihtoladulla, mutta nyt olen palannut taas puikkoihin. Peukalo ei ole vieläkään entisellään, mutta tyvinivel toimii jo ihan hyvin ja ylempikin auttavasti, vaikka sen kanssa joudun tekemään vielä paljon töitä. Tärkeintä on, ettei peukalon vamma enää tässä vaiheessa haittaa kauheasti jokapäiväistä elämää, vaikka ajoittain peukkua vielä hiukan särkeekin.

Tämä kevät oli vähän erilainen kuin muut, sillä jouduin leikkauksen jälkeen kuuden viikon sairauslomalle. Hyvä puoli tässä oli se, että sain kerrankin seurata rauhassa kevään edistymistä päivä päivältä ja tehdä pitkiä kävelylenkkejä luonnossa.

Kun neulominen alkoi taas sujua, päätin ensi töikseni viimeistellä alkuvuonna aloittamani vauvan kietaisuneuleen. Lankana on käytetty Novitan Nalle-lankaa, sävy luonnonvalkoinen. Ohje löytyy Novitan arkistosta, tämä on kesän 2006 malli ja ohjeen nimi on Vauvan kietaisujakku.

Napiksi valikoitui Karnaluksista ostamani ruskea poro-nappi, joka on mielestäni kivan näköinen muuten ihan valkoisessa neuleessa. Olen työhön muuten tyytyväinen, mutta tuon niskan reunuksen olisi voinut tehdä kyllä toisin kuin ohjeessa, jonka mukaan kappaleiden päät piti liittää toisiinsa ompelemalla. En lähtenyt kuitenkaan enää purkamaan saumaa, mutta ensi kerralla tutkin kyllä muita vaihtoehtoja, sen verran tuo harmitti.

Seuraavaksi puikoille pääsee todennäköisesti bambulangasta neulottava pitsitoppi tai ehkä joku syksyisempi neule. Vasen peukku rasittuu vielä herkästi monen tunnin neulomissessioista, mutta hiljaa hyvää tulee ja peukun ehdoilla mennään. Pääasia on, että tämä tyttö saa taas neuloa!

Neulojan painajainen

Niinhän siinä sitten kävi, että menin ja hajoitin peukaloni, ja sen vuoksi on neulomisessani ollut jo kuukauden kestänyt tauko. Kaaduin hiihtoladulla selälleni, ja refleksinomaisesti otin ilmalennon päätteeksi maankamaran vasemmalla kädellä vastaan. Sen seurauksena vasemman käden peukalo murtui parista kohtaa, ja lisäksi peukun nivelside repesi totaalisesti. Vaivalla on osuva nimikin: Hiihtäjän peukalo. Lääkärissä on tullut juostua viime aikoina aika tiheään, ja viime perjantaina peukalo sitten viimein leikattiin. Nyt se on lastoitettuna paketissa eikä liiku juuri mihinkään, vaikka yritän sitä jumpata ohjeiden mukaisesti.

Katsotaan, tuleeko tästä peukusta enää mitään, vai pistänkö puikot kiertoon. Vielä en ole luovuttanut. Myönnetään, että on tämä aika painajaismaista ihmiselle, joka on tottunut neulomaan lähes päivittäin. 

Alkuvuosi on mennyt muilta osin hyvin. Peukkuäksidenttiin saakka olen neulonut kovasti, mutta mitään ei ole vielä valmistunut. Syynä tähän on varmaan taas paluu vanhoihin huonoihin tapoihini aloittaa uusia töitä ennen kuin edelliset ovat valmistuneet. Yksi miniprojekti kuitenkin tuli alkuvuonna valmiiksi, nimittäin Purosta neulotut huovutetut lapaset.

Huovutettavissa neuleissa on se hassu/masentava (miten sen nyt ottaa) puoli, että ne kutistuvat ihan julmetusti. Kutistumisprosenttia on myöskin vaikea ennakoida etukäteen, sillä vaikka neuleohjeissa on yleensä ennakoitu kutistuminen aika hyvin, voi lopputulos olla kuitenkin ratkaisevasti erilainen riippuen pesukoneesta/käsialasta/lankasatsista/viikonpäivästä/tähtien asennosta/who knows. Näiden lapasten kohdalla kävi niin, että ne kutistuivat enemmän kuin mitä olisi ollut tarpeen. Kivat niistä silti tuli, ja eiköhän niillekin joku loppukäyttäjä löydy.

Tässä lapaset neulottuina ennen huovutusta:

Vasemmalla normaalikokoinen lapanen kokoeron havainnollistamiseksi. 

Tännehän mahtuisi molemmat kädet yhtä aikaa:)

Huovutuksen jälkeen pesukoneesta löytyi kaksi ihmeellistä möykkyä, jotka jouduin venyttämään kaikin voimin oikeaan muotoonsa.

Ja tässä lopputulos!

Helmikuussa kävin Tallinnassa Karnaluksissa, tuossa kaikenmoisten käsityöläisten mekassa. Sieltä tarttui mukaan taas yhtä sun toista. Löysin kaiken, mitä ostoslistallani oli, lisäksi ostin Schoeller+Stahlin Daphne-lankaa heräteostoksena. Väriraportti oli niin hieno, etten voinut olla ostamatta sitä! Kykenin onneksi harjoittamaan tällä kertaa itsehillintää, sen vuoksi saalis on varsin hillityn kokoinen. Lupasin nimittäin itselleni, että pääsen tänne taas kohta uudelleen.

Kevät on jo täydessä vauhdissa ja valon määrä lisääntyy päivä päivältä, mikä piristää kyllä sairauslomalaisen mieltä:)

Tontun tekeleet ja laatupohdintaa

Joulun alla oli taas tonttupajassa tohinaa, kun piti saada valmiiksi muutama työ ennen deadlinea eli jouluaattoa. Novitan Heijastus-langasta valmistui loistava pipo (siis ihan kirjaimellisesti), jonka pukki toimitti pienelle esikoululaiselle.

Pipo valmistui huonoksi havaitulla "kokeile, pura, kokeile uudelleen, pura uudelleen, menetä hermosi ja heitä kutimet seinään, toista kunnes jossain vaiheessa onnistut" -metodilla, johon turvaudun aina silloin, kun sopivaa neuleohjetta ei ole saatavilla. Mainittakoon vielä, että en erityisemmin pidä tästä metodista. Samasta syystä käytän ruoanlaitossakin melkein aina reseptejä, sillä pidän siitä, että joku muu on hoitanut kokeilut ja mokailut puolestani.

Toinen pehmeä paketti sisälsi eläinhaalarin, jonka ohje on Suuresta Käsityölehdestä. Tämän tekemisessä olisi ollut saumuri tarpeen, sillä ompelukoneella ei saa mielestäni läheskään yhtä siistiä jälkeä aikaan kuin saumurilla, ja lisäksi oma ompelukoneeni ei sovellu oikein millään trikoon ompeluun. Puolakotelon sain purkaa ihan atomeiksi tämän työn aikana valehtelematta ainakin kymmenen kertaa, joten toistaiseksi jätän trikookankaat rauhaan. Saumurin olen kyllä suunnitellut ostavani jossain vaiheessa.

Haalarissa on tarrakiinnitteinen häntä ja edessä pitkä vetoketju. Poikkesin ohjeesta sen verran, että tein hupusta tuplapaksun, koska korvat eivät meinanneet pysyä ohuessa hupussa millään pystyssä.

Heijastinlankapipoa neuloessani mieleeni tuli taas Hyvän mielen vaatekaappi -kirja. Olen tuon kirjan luettuani kiinnittänyt enemmän huomiota vaatteiden laatuun ja käyttöikään, ja oppinut välttämään tietyistä materiaaleista (esim. akryylistä) valmistettuja vaatteita.

Heijastus-lankakin on pitkälti akryyliä, joka on aika heikkolaatuinen materiaali. Myös lankavarastoa purkaessani olen monesti törmännyt tilanteeseen, jossa olen todennut, että aikoinaan hankkimani ah niin ihana lanka onkin laadultaan oikeastaan aika surkeaa tavaraa, enkä enää tiedä, haluanko käyttää aikaani sellaisen langan parissa, josta neulottu työ kestää yhtä kauan kuin halpavaateliikkeiden muutaman euron neuleet.

Tästä syystä muutama työ on jäänyt minulta kesken. Esimerkiksi syksyllä aloittamani Puro-boleron alun purin, koska päätin käyttää Purot sittenkin johonkin huovutettavaan työhön, sillä huovutettavana tuo lanka on varmasti kestävämpää. Jatkossa aion olla tarkempi laadun suhteen myös lankojen kohdalla ja ostaa vain hyvälaatuisia (vaikkakin hintavimpia) lankoja.

Heikompilaatuisten (jo varastosta löytyvien) lankojen jatkokäyttö onkin sitten iso kysymysmerkki. Mitäköhän niistä kannattaisi tehdä vai kannattaako niitä ylipäätään käyttää mihinkään?

Pääasioita ja paluu arkeen.

Syksyllä neuloin Noron Kureyon-langasta itselleni pipon ja pannan. Kuvien ottaminen näistä on vähän viivästynyt, koska ulkona on ollut sopivana kuvaushetkenä aina hämärää/märkää/pimeää. Joulunpyhien jälkeen kuitenkin saapuivat onneksi kaivatut pakkaskelit ja aurinkoiset päivät, ja kuvatkin saatiin otettua.

Molemmat päähineet on tehty samasta kerästä. Tein ensin pipon käyttäen värejä vähän valikoidusti, ja pois jätetyistä väreistä neuloin lopuksi pannan. Pannasta tuli aluksi liian kapea, sen vuoksi virkkasin molempiin reunoihin kaksi riviä kiinteitä silmukoita. Ihan hyvä niin, sillä nyt panta on paremman näköinen.

Joulun jälkeen käy usein niin, että lankakori huutaa tyhjyyttä lahjaprojektien valmistuttua. Tällä kertaa täytin korin Novitan seiskaveikalla ja mohair-langalla. Seiskaveikasta teen neuletakkia itselle (joka on ns. tv-neule, jota voi neuloa myös häiriötekijöiden vaikutuksen alaisena) ja mohair-langasta pitsihuivia (joka on edellisen vastakohta, joka ikinen silmukka luetaan kaavakuvasta.)

Aiemmin syksyllä aloittamani projektit taisin hylätä yksi kerrallaan, milloin mihinkin syyhyn vedoten. No, tästä vähän lisätilitystä seuraavassa kirjoituksessa. Jännittävää loppuvuotta!

Twiddle muff eli hypistelymuhvi

Törmäsin tässä taannoin sanomalehteä lukiessani ilmiöön nimeltä hypistelymuhvi. Näitä on ilmeisesti ihmiset neuloneet jo jonkin aikaa, mutta rajoittuneen some-aktiivisuuteni vuoksi olen onnistunut missaamaan koko ilmiön. (Tunnen myös itseni noin satavuotiaaksi, kun luen asioita lähinnä sanomalehdestä, mutta ei siitä nyt sen enempää...)

Hypistelymuhvin ideana on antaa tekemistä levottomille käsille, mikä voi auttaa esimerkiksi muistisairasta ihmistä rauhoittumaan. Lisäksi jo pelkän langan hypistelyn sanotaan tuovan fyysisistä ja/tai psyykkisistä syistä neulomisen lopettamaan joutuneelle henkilölle samaa mielihyvää, jota neulojat saavat neulomisesta.

Muhviohjeita on netti pullollaan, eikä oikea koko tai malli ole mitenkään kiveen hakattu. Luovuutta saa ja pitääkin käyttää etenkin koristeluosuudessa. Muhvi on siis myös oivallinen jämälankojen käyttökohde! Kaksi asiaa kannattaa kuitenkin muistaa: Koristeiden tulee olla tiukasti kiinnitetty, ja muhvin koristeineen pitää kestää konepesua.

Tämän muhvin sai isoäitini, joka on ollut itsekin kova kutomaan. Muhvi on neulottu Novitan Isoveli-langasta, koristeisiin on käytetty kaikenlaisia jämälankoja.

Viime talvena neuloin yhdelle pienelle prinsessalle neuletakin. Lanka on muistaakseni Dale Garnin vauvalankaa, jota ostin paikallisesta Käsityö-Elisasta. Sopiva neuleohje löytyi samalla kertaa, sain sen mukaani kaupasta. Takista tuli kuitenkin aika reilun kokoinen, sillä vaikka tein takin pienimmässä koossa, niin se mahtuu edelleen nyt jo yli puolivuotiaalle neidille. No, ei haittaa, nythän ne villatakkikelit vasta alkoivat:)

Noron pauloissa

Ei, tämä ei ole sairaskertomus, vaan otsikko viittaa Noro-lankaan. Kaikki Norosta pitävät tietävät, kuinka upeissa väriyhdistelmissä tätä japanilaisten taidonnäytettä saa. Lankojen hinta vaan on sellainen, että viimeistään kassalla keskituloinenkin kalpenee. Sen vuoksi minäkin yleensä jätän Norot haikeana kaupan hyllylle pienen hypistelyn jälkeen.

Lankamaailmassa oli viikonloppuna kaikki langat -30% tarjouksessa, joten päätin pienen mietinnän jälkeen vastoin tapojani sijoittaa Silk Gardeniin. Ostin sitä saman tien 8 kerää (ja köyhdyin 85 euroa), koska ajattelin tehdä siitä neuletakin itselleni. Sitä ennen pitäisi kuitenkin saada nykyiset puikoilla olevat työt valmiiksi. Käyn aina välillä kurkkaamassa, ovatko nämä langat yhtä ihania kuin muistin. Ja ovathan ne, joka kerta. :)

Syksyn lankakuulumiset

Syksy ja pimeät illat ovat taas täällä, ja mikäpä sen mukavampaa kuin illan hämärtyessä käpertyä sohvan nurkkaan neulomaan. Olen aina pitänyt syksystä, joten kesän loppu ei ole minulle mikään shokki, vaan ihan mukava juttu. Kesällä tuli neulottua jonkin verran, Noro-bolero tuli valmiiksi ja muutama bambulangasta kudottu tiskirättikin tuli väkerrettyä. Klipsukoruja tein myös jonkin verran.

Tarkoitus oli alunperin tehdä tästä langasta suorakaiteen muotoinen pitsikuvioinen venekaulustoppi, johon löytyi ohje Modasta (numeroa en muista.) Tein topin valmiiksi ja totesin, että koska en ole yhtä leveä kuin pitkäkin, niin on mitoitus topissa täysin pielessä. Tein kyllä täysin ohjeen mukaan, mutta lopputulos oli jotain ihan käsittämätöntä. 

Niinpä työ meni purkuun, ja päätin neuloa siitä toisella Modan ohjeella boleron. Ja yllätys yllätys (rummun pärinää), sekin meni purkuun. Bolerosta tuli ihan eri näköinen kuin lehden kuvassa. Ohjeessa ja kaavapiirroksessa boleroon tuli pystysuorat etureunat, vaikka kuvassa reuna näytti viistolta. Lisäksi mitoitus oli ihan pielessä. Jouduin tahtomattani siis tekemään myös neulesuunnittelijan hommia, jotta pääsin tähän lopputulokseen. Muutin etuosan viistoreunaiseksi, ja lisäsin hihoihin sekä alareunaan joustinneuletta, koska reunat alkoivat kiertyä alaosasta ja hihoista ne puolestaan jäivät löysäksi. Lopputulokseen olen tyytyväinen, ja tässä langassa on minusta tosi kauniit värit. Lanka on siis Noron Silk Garden 4 ply sävy nro 84 (muistaakseni.) Menekki oli noin 4,5 kerää vaatekoossa 38.

Olen tyhjentänyt ahkerasti lankavarastoani, enkä ole ostanut tänäkään vuonna montaakaan kerää uutta lankaa. Tällä hetkellä on taas kolme työtä puikoilla. Noron Kureyonista on tulossa pipo, Novitan Puro-lanka odottaa muodonmuutosta boleroksi ja Novitan Polku muuntautuu kauluriksi.

Ostin hiljattain Tölkki Design 2 -kirjan, jossa on paljon kivoja klipsuideoita. Eli klipsukoruja ynnä muita olis tarkoitus askarrella lisää:)