Jäätelökesä!

Kuten eilen kerroin, osallistuin Knit 'n' Tag Turku -neulegraffititapahtumaan. En ole aiemmin neulegraffiteja tehnyt, mutta kokeilumielessä lähdin tällä kertaa mukaan. Aiheita oli mielessä useita, mutta koska rajallisen ylijäämälankavaraston omaavana päätin tehdä jonkun pienen budjetin työn, aihe ratkesi lopulta vasta lankaostoksilla. Hankkimani langat lojuivat sekaisin samassa myyntikorissa, ja nähtyäni ne mielessäni oli vain Trio-jäätelö.

Tapahtumasta ilmoitettiin onneksi hyvissä ajoin, työn tekemiselle oli siis runsaasti aikaa. Päätin poiketa tavastani tehdä asiat viime tipassa, ja työn aloitinkin jo helmikuussa. Graffiti valmistui pikkuhiljaa, ensin neuloin tuutit valmiiksi ja sitten virkkasin kasan jätskipalloja. En ole kovinkaan innostunut virkkaamisesta, mutta tämä työ oli miltei pakko tehdä pääosin virkkaamalla. Eikä siinä mitään, ihan hauskaahan se virkkaaminen lopulta oli:)

Tässä työ on vielä kokoamisvaiheessa. Jätskien pohjaksi virkkasin ruskeaa verkkoa niin kauan kuin lankaa riitti. Koska työstä meinasi tulla liian matala, lisäsin korkeutta mustasta langasta virkatuilla ketjusilmukkanauhoilla.

Työ on ollut pingotuksessa parvekkeella vanhaan mattoon kiinnitettynä, Batman on ominut sen siellä makuualustakseen.

Tässä se nyt sitten on puun ympärille kiinnitettynä. Työtä kiinnittäessäni moni ohikulkija pysähtyi kommentoimaan ja kuvaamaan työtä, ja oli kyllä mukavaa saada ihmisiltä positiivista palautetta työstä:) Työni on puu numero 8, sijainti Pinellan terassin kupeessa Aurajoen rannalla. Työt pysyvät puissa käsittääkseni 3.6.2013 asti.

Tapahtumassa oli paljon hienoja ja kekseliäästi toteutettuja töitä, tässä joitakin ottamiani kuvia muista töistä:

Loppukaneettina todettakoon, että tapahtuma oli mielestäni hyvin organisoitu ja kaikin puolin onnistunut, sääkin onneksi suosi meitä. Tapahtumassa oli myös graffiti workshop, jossa sai kokeilla spraymaaleilla maalaamista eli perinteisten graffitien tekemistä. Ei ole muuten helppoa se, mutta oli tosi kiva päästä kokeilemaan:)

Kevätlankailua

Se on kuulkaas ihmiset kesä nyt, helleraja on jo mennyt rikki. Tämä kevät on mennyt tosi nopeasti, mutta ei tietystikään ilman neulomista. Huomasin, että muutama juttu on unohtunut blogata, vaikka ovat olleet valmiita jo viime vuoden puolella.

Ensimmäinen on Puro Batikista tekemäni neuletakki. Ostin tätä lankaa heti kun se tuli kauppoihin, mutten tiennyt mitä sillä tekisin. Värin takia sitä oli kuitenkin pakko ostaa varastoon. Päädyin lopulta tekemään siitä neuletakin Novitan ohjeilla.

Toinen on tuunattu harmaa kassi, johon kiinnitin siippani isoäidin ullakolta löytyneen pitsiliinan, johon oli läikkynyt kahvia. Tahra oli niin sitkeä, ettei se lähtenyt pesussa eikä edes valkaisemalla, joten kirjoin sen piiloon valkoisella langalla. Vähän epätavanomainen tahranpoistokikka, mutta toimi...

Kevään blogihiljaisuuteen on syynsä, sillä olen työstänyt yhtä ainoaa tekelettä helmikuusta alkaen, enkä ole halunnut paljastaa siitä mitään etukäteen. Enkä halua nytkään, hahaa:) No sen verran voin kertoa, että huomenna kyseinen tekele on kaiken kansan nähtävillä Knit 'n' Tag Turku -tapahtumassa. Laitan siitä sitten kuvia ja tarinaa tännekin.

Kirjahankintoja

Onnistuin välttämään ilmeisesti kokonaan alennusmyyntiansat lankojen osalta, sillä en löytänyt enää punaista Crystalia, jota olisin voinut alennuksesta ostaa. Sen sijaan mukaan tarttui vaihteeksi pari käsityökirjaa. Ensimmäinen on Neulo ja virkkaa jämälangasta (tekijä Sanna Vatanen), jossa on hyviä ideoita neuletöistä ylijääneiden langanpätkien hyötykäyttöön.

Toinen on Joka tyypin kaavakirja II, joka on hauskasti toteutettu ompelukirja. Hyllystäni löytyy entuudestaan jo eka osa, tässä kakkosessa on ehkä hiukan vaikeampia malleja kuin ekassa. Sain nämä kirjat aika edullisesti, 9 € kappale.

Puro ei tunnu loppuvan lankavarastosta ollenkaan, joten päätin tehdä vielä toisenkin setin lapselle. Pipon ja lapasten ohje on Novitalta. Lapaset ovat muuten hurjan söpöt, kun ne ovat niin pienet!

Pehmeiden pakettien päivitys

Nyt on joulu ohi, ja aika päivittää vuoden viimeiset tekeleet. Kuten jo muutamana aikaisempanakin vuotena, pukinkontista löytyi joitakin pehmeitä paketteja.

Tämä tyyny on tehty Novitan Jambosta, en muista enää menekkiä (olisko n. 2,5-3 kerää?) tai silmukkamääriä, ilman ohjetta tehty kasin puikoilla. Pintakuviona on neljä palmikkoa, ja yksi sivu pysyy kiinni puisilla napeilla.

Purosta tehty pipo löytyi yhdestä paketista, tämän ohje löytyy Novitan talvi 2010 -lehdestä (malli 20.) Kiinnitin palmikkojen lomaan muutamia puunappeja koristeeksi ohjeessa mainittujen niittien sijaan.

Purosta tuli tehtyä muutakin, tämä lapsen pipon ohje löytyy Novitan kevät 2012 -lehdestä. Värit kiertyvät pipossa kauniisti, sillä se on neulottu palmikoiden vuoksi tasona. Lankaa jäi sen verran, että värkkäsin tässä välipäivinä vielä pipoon sopivan kaulurin, jonka ohje löytyy samaisesta lehdestä.

 

Lankakorissa on vielä muutama oma projekti kesken, Puro-villatakki ja Delight-huivi pitäisi saada valmiiksi että pääsee uusien projektien pariin. Tästä vuodesta on pakko mainita se, että olen kiitettävästi onnistunut olemaan hamstraamatta lankaa. Lankavarastoni on jopa pienentynyt viime vuodesta, eli olen neulonut enemmän kuin ostanut uutta lankaa. Ehkä annan nyt itselleni luvan ostaa alennusmyynneistä hiukan lankaa, mutta vain sellaista, mikä on muutenkin hankintalistalla. Saa nähdä miten siinä onnistun! ;)

Still alive and knitting!

Hahaa, kerrankin keksin vetävän otsikon! Olen selvästi lukenut Fingerboria tarpeeksi (eli aivan liikaa...)

No, asiaan. On tullut taas vähän pidettyä taukoa blogaamisesta, mutta puikot eivät suinkaan ole pysähtyneet,  vaikka lankakori ja muukin irtaimisto omistajineen on muuttanut tässä välissä Suomen vanhaan pääkaupunkiin. Neuletöistä myöhemmin lisää, esittelen tässä välissä yhden viime kesänä valmistuneen tekeleen.

Ompelin eräälle pienelle prinsessalle syntymäpäivälahjaksi tällaisen mekon. Ohje löytyi Suuren Käsityölehden prinsessaliitteestä. Mekon ompelu oli varsin mukavaa puuhaa, ja vaikka suunnittelin aluksi pitäväni mallin yksinkertaisena, innostuin kirjailemaan liehukkeisiin kukkasia ja taittelemaan helmaan satiininauhasta koristeellisen nauhan. Prinsessan vakioasuste eli kruunu syntyi pahvista, päälle on liimattu kangasta ja nappeja. Kruunu pysyy päässä satiininauhalla, joka sidotaan pään taakse.

Tällä hetkellä on tonttupajassa kiirettä, mutta yritän ehtiä päivittämään valmistuneet työt tässä lomien aikana. Siihen asti, näkemiin. (-> olen myös katsonut tarpeeksi uutisia...)

Knitgirl is back!

Tuli pidettyä pieni tahaton tauko bloggailusta, syynä lähinnä kesäloma ja sitä edeltäneet kiireet. Käsitöistä en kuitenkaan ole pitänyt taukoa, puikot heiluvat edelleen jatkuvasti:) Mitään valmista neulomusta ei taida olla tällä erää esiteltäväksi, viimeisin tekele on vielä pingotuksessa joten siitä tulossa piakkoin kuvia, ja seuraavakin työ on kyllä jo aloitettu.

Puikoilla on siis tuttuun tapaan Novitan Puroa, sävyt Metsä ja Luumupuu. Tästä tulee toivottavasti vielä jonain päivänä villatakki.

Eksyin tällä viikolla myös ruokaostoksilla ollessani lankahyllylle, vaikka olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen olla ostamatta uusia lankoja ennen kuin odottavat projektit ovat valmistuneet. Kuten olen jo aikaisemminkin maininnut, teen sopimusrikkomuksia itseäni kohtaan yhtenään, ja tälläkin kertaa perustelin hankinnat edullisella hinnalla.

Prismasta lähti mukaan alennushintaista Miamia, Tennesseetä ja Hankoa. Puolustukseksi mainittakoon myös, että nämä olivat hankintalistallani, joten eihän tämä nyt niin paha juttu ole, eihän?

Vaatteiden virittelyäkin on tullut tehtyä, tässä kuvat yhden kirpparilta ostetun paidan muodonmuutoksesta:

Pidin kovasti tuosta liukuväristä, mutta paidassa oli keskisauma omituisessa kohdassa, ja lisäksi toisessa hihassa oli väritahra olkapäällä (ehkä siksi tämä maksoi kirpparilla vain euron...) Leikkasin yläosan sauman kohdalta pois ja tein siihen nauhakujan, jonne pujoitin puolen sentin levyistä kuminauhaa. Ja näin meillä on tuubitoppi.

Huomenna on edessä paluu arkeen, koska loma loppuu tähän päivään. Onneksi kesää on kuitenkin vielä rutkasti jäljellä:)

Kantapää selätetty.

Heti alkuun tunnustus: En ole koskaan ennen neulonut villasukkia. Neulomista on tullut harrastettua jo muutama vuosi, mutta sukkia en ole koskaan edes yrittänyt tehdä. Syykin tähän löytyy: sekä itselläni että siipallani on villasukkia jo lähes joka värissä, sillä molempien isoäidit ovat taitavia sukantekijöitä. Olen kuitenkin miettinyt, että voiko sitä edes sanoa osaavansa neuloa, jos ei osaa tehdä sukkia? Ne kun tuntuvat olevan kaiken neulomisen alku ja juuri, ainakin jos laskee kuinka moni tekee sukkia.

 

Jotta tietäisin, onko kantapään vaikeus vain legendaa, oli minunkin siis yritettävä sukkien
tekoa. Lankavarastostani löytyi 7 veljestä raitalankaa, josta päätin neuloa miesten koon sukat. Malli on Novitan syksy 2010 -lehdestä löytyvä pitkävartinen sukka, jonka varressa on palmikkoneuletta.

Kantapää meni ensimmäisellä yrityksellä ihan pieleen. Olen varmaan ennenkin maininnut, että minulla on jonkinlainen neuleohjeisiin liittyvä lukihäiriö, koska onnistun aina lukemaan ohjeita jotenkin väärin tai huolimattomasti, ja sen vuoksi neuletöissä tulee aina "monta riviä purkuun" -hetkiä. Tässä työssä kantapää meni ekalla yrityksellä pieleen, koska en huomannut, että työ pitää kääntää heti kavennusten jälkeen. No, kyllä vähän nauratti kun tajusin virheen:) Jos tätä pientä kämmiä ei lasketa, niin ei se kantapää nyt oikeasti niin kamalan vaikea ole.

Sukkien lisäksi sain valmiiksi myös toisen huivin Dropsin Delight-langasta. Tässäkin huivissa on mielestäni kauniit värit. Minulla on tapana piinata läheisiäni silloin tällöin pehmeillä paketeilla, ja tälläkin kertaa sukat ja huivi päätyivät syntymäpäiväpaketteihin. 

Kevään tultua on muuten mukava ottaa taas kuvia ulkona, kun valaistus on hyvä. Talvella on hiukan nihkeetä kuvata neulomuksia, kun kuvat täytyy ottaa sisällä huonossa valossa ja epämääräistä taustaa vasten, tai sitten ulkona pakkasessa palellen...

Villapeitto

Huh, kylläpä on hyvä tunne saada joku isompi projekti valmiiksi. Tätä pikkupeittoa olen neulonut suunnilleen joulusta asti, ja eilen se sitten vihdoin valmistui. Olen samanaikaisesti neulonut montaa muutakin työtä välttääkseni totaalisen kyllästymisen, sen takia työ valmistui niin hitaasti.

Kuvio on vinoraitaa eli nurjaa ja oikeaa mallikuvion mukaan. Peiton koko on n. 70 * 75 cm, ja neuloin sen luonnonvalkoisesta villalangasta, jota minulla oli pari vyyhtiä varastossa. Muuta ohjetta mallikuvion ohjeen lisäksi minulla ei ollut, ja suunnitelmana oli vain neuloa niin kauan kunnes lanka loppuu. Aika huono suunnitelma, mutta tällä kertaa se onneksi toimi:) Ajattelin ensin, että eihän tämä tekele näytä peitolta vaikka sitä miten päin katsoisi, mutta kuten yleensäkin, sumutus ja pingotus tekevät ihmeitä. Virkkasin vielä lopuksi reunaan samanvärisellä Nalle aloeveralla kerroksen puolipylväitä antamaan ryhtiä.

Arttukin pitää peitosta, vaikka mieluiten hän tietysti köllisi sen päällä eikä vieressä:)

Puikot purkitettu.

Olen miettinyt jo jonkin aikaa puikkojen ja koukkujen säilytystä, tai pikemminkin sitä, miksi ne ovat ihan hujan hajan. Säilytysratkaisua varten ostin Ikeasta valkoisen orkideapurkin, jonka päätin koristella Barcelonassa keräämillämme simpukoilla. Olen säilyttänyt niitä jotain epämääräistä tarkoitusta varten (nähtävästi tätä...) 

Barcelonan reissumme ei mennyt ihan putkeen, koska meinasimme jäädä sinne kokonaan lennonjohtajien lakon takia, mutta toisaalta hyvä niin, sen vuoksi ehdimme käymään rannalla ja tutustumaan kaupunkiin muutenkin vähän paremmin lakon loppumista odotellessa. 

 Ranta oli kaunis, ja vaikka lämpötila oli vain +10 astetta, se tuntui huomattavasti erinomaisemmalta kuin kotipuolessa odottava 25 asteen pakkanen.

Keräsimme simpukoita takin taskut täyteen, ja levitin ne tietysti vielä samana iltana hotellin pöydälle. Oh, how pretty they are!

Ja tässä ne sitten ovat purkissa kiinni usean tunnin liimaussession päätteeksi. Aika sopivan määrän keräsimme, sillä sain melkein koko purkin peitettyä simpukoilla. Vain alaosaan jäi hiukan tyhjää, mutta ei se haittaa.